ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

9. tammikuuta 2017

MOSTAR – BOSNIA-HERZEGOVINAN LUMOAVA HELMI

"Hän oli tullut Mostarista ja oli hyvin järkyttynyt. Hän sanoi, että siellä on aivan hirvittävää. Että loppujen lopuksi Mostarista ei ole paljoa jäljellä. Niin kaunis kaupunki. Alexandra on aivan murtunut näkemästään."

Näin kirjoitti 12-vuotias sarajevolainen Zlata Filipović päiväkirjalleen syyskuussa vuonna 1993. Bosnian sota runteli parhaillaan koko maata ja hänen toimittajaystävänsä Alexandra oli juuri matkustanut sodan raunioittamasta Mostarista Sarajevoon. Sanoista välittyy surullinen kuva Mostarin kohtalosta, joka oli laajamittainen tuho kolme vuotta kestäneiden taistelujen, piiritysten ja hyökkäysten keskellä.

Mostaria on kuitenkin jälleenrakennettu tehokkaasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Bosnia-Herzegovinassa sijaitseva kaupunki lumosikin minut lähtemättömällä tavalla vieraillessani siellä viime elokuussa. Kaupunki oli samanaikaisesti henkeäsalpaavan nätti turkkilaishenkisine vanhoinekaupunkeineen että loputtoman koskettava ja surullinen luotien lävistämine seinineen. Vaikka koko kaupunki ei enää olekaan raunioina, sodan jäljet näkyvät edelleen tuhoutuneina ostoskeskuksina ja rakennuksina, joiden rikkoutuneista ikkunoista pursuilee puiden lehviä.

Mostar on monella tapaa kulttuurien kohtaamispaikka. Siellä joka toisessa kadunkulmassa on moskeija ja minareetti, joista kaikuu iltaisin kaunis rukouskutsu, ja joka toisessa kadunkulmassa jylhän komea kristillinen kirkko. Muslimitaustainen hostellimme omistajan tytär totesikin, että kaupungin tavalliset ihmiset eivät välitä siitä, mitä uskontoa kukin edustaa. He haluavat vain elää rauhallista yhteiseloa keskenään.

Stari Most -silta oli elokuussa tupaten täynnä turisteja.




Kaupungin kuuluisin maamerkki on Stari Most -silta, jonka mukaan kaupunki on saanut nimensäkin. Stari Most tarkoittaa vanhaa siltaa, mutta alkuperäisen sillan tuhouduttua Bosnian sodassa, nykyinen silta on vain 2000-luvulla rakennettu tarkka kopio eikä varsinaisesti siis kovin vanha. Silta sijaitsee hurmaavassa vanhassakaupungissa, jossa ottomaanien vaikutukset näkyvät yhä ja kaduilla kävellessään voisikin helposti luulla eksyneensä Turkkiin.

Mostar sijaitsee käsittämättömän upeiden ja jylhien vuorten syleilyssä, ja melkein parasta kaupungissa onkin vain ympäriinsä käveleminen ja kaupungin ihmetteleminen. Sodan raunioittamien rakennusten ja ympäristön kauneuden välinen kontrasti on surullisella tavalla pysäyttävä ja vaikuttava.

Vuosisatoja vanha Blagaj Tekke -luostari sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Mostarista. 
Pociteljin kaupunki tuhoutui monilta osin Bosnian sodassa, mutta sitä on entisöity muun muassa Unescon rahoituksella. 
Teimme hostellimme omistajan tyttären johdolla myös päiväretken, jonka aikana vierailimme neljässä kauniissa kohteessa Mostarin lähialueilla. Kävimme Kravicen vesiputouksilla, vuosisatoja vanhassa Blagaj Tekke -muslimiluostarissa, katolilaisessa pyhiinvaelluskohteessa Medjugorjessa sekä Pociteljin historiallisessa kaupungissa. Jokainen kohde tuntui olevan toinen toistaan näyttävämpi ja kauniimpi. Päivä oli helteisen kuuma, ja ellen olisi tuolloin ollut tulossa kipeäksi, olisin ehdottomasti halunnut uida Kravicen vesiputousten takaa löytyvään luolaan katsomaan, olisiko se kätkenyt sisäänsä suunnattomia aarrearkkuja ja seikkailuita.

Käytännön vinkkejä

Mostariin pääsee helposti bussilla muun muassa Dubrovnikista ja Sarajevosta. Monet tekevätkin Mostariin päiväretkiä isommista kaupungeista, mutta varsinkin jos Mostarin ympäristössä sijaitsevat muut mielenkiintoiset ja kauniit kohteet kiinnostavat, aikaa vierailulle kannattaa varata enemmän. Meille riitti kaksi yötä, mutta alueella voisi hyvinkin viettää aikaa vielä pidempään ihastellen ja ihmetellen.

Me yövyimme Hostel Dadassa, joka sijaitsi noin kilometrin päässä vanhasta kaupungista ja aivan bussiaseman vieressä. Hostellia pyöritti mitä suloisin vanha rouva, joka ei osannut liiemmin englantia, mutta joka teki mitä parhainta munakokkelia aamiaiseksi. Rouvan tytär tuli meitä vastaan bussiasemalle henkilökohtaisesti ja pieni hostelli tuntui monesti pikemminkin kodilta kuin hostellilta.

5. tammikuuta 2017

TOIVOMUKSIA VUODELLE 2017


Hei, ystäväni, mukavaa, kun ehdit vihdoin tänne. Saavuit pimeän turvin, valojen välkkeessä, jään kuorruttamaan yhteiskuntaan. Kuljit ihmisten selkien takaa juuri silloin, kun he huusivat toisilleen toivotuksia, suikkailivat suukkoja suupieliin ja kilistelivät lasejaan. Minut sinä sivuutit juuri, kun olin kokoontunut ystävien kanssa lautapelin ääreen. Silitit tukkaani, hymyilit hellästi kuin lapselle, mutta minä en huomannut sinua vielä silloin. Vasta vähän myöhemmin ymmärsin, että juuri sinä olit saapunut hiljaa, astellut huoneen poikki ja tehnyt pesäsi kaappien nurkkiin.

Olisitpa lempeä vuosi. Puhaltaisit hyväntahtoisuuden ja armon ihmisten mieliin, hemmottelisit meitä ja pitäisit hyvänä. Ottaisit pois ennakkoluulot ja vihan, kiireen, halveksunnan ja velkakierteen. Hoivaisit heikoimmassa asemassa olevia, ruokkisit nälkäiset ja antaisit yksinäisten kokea läheisyyttä ja rakkautta.

Opettaisitpa minut elämään rauhallisesti. Etten lupautuisi liian moneen, osaisin sanoa ei. Muistaisin, että minullakin on lupa levätä, oikeus kieltäytyä mukavistakin asioista ilman huonoa omaatuntoa. Opeta minua ottamaan aikaa itselleni, pysähtymään paikoilleen, kuuntelemaan maailman sydämenlyöntejä ja hengittämään hiljaisten huoneiden näkymättömiä pölyhiukkasia.

Ehtisinpä järjestää enemmän aikaa lukemiselle. Siirtäisin älypuhelimen välillä syrjään, keskittyisin tähän hetkeen ja näihin ajatuksiin. Haluaisin matkustaa kirjojen sivuilla maailmojen ääriin. Anna minun tarttua teoksiin, jotka pysäyttävät ajan ympäriltä. Niihin, jotka pysyvät ihollani kuiskauksina vuosia ja ikuisuuksia.


Kirjoittaisinpa vihdoinkin jotakin loppuun asti. Novellin tai runon tai romaanin. Loisin rutiineja sanaleikkeihin, ottaisin aikaa lauseiden järjestelemiselle papereiden kalteviin pintoihin. Tahrisin mustetta vihkojen sivuille, sormenpäihini ja sydämeeni.

Järjestäisitpä minulle seikkailuja. En kaipaa aivan sellaisia kuin lapsena toivoin, niitä joissa Viisikon tavoin jäljittäisin salakuljettajia tai kidnappaajia. Ennemmin kaipaisin telttaseikkailua luonnonpuistossa, seikkailua vieraassa kulttuurissa, kulinaristista seikkailua kiehtovien ruokien äärellä, seikkailua käsi kädessä rakkaani kanssa. 

Muistaisinpa kertoa läheisilleni vielä useammin, kuinka tärkeitä he minulle ovat. Oppisinpa olemaan stressaamatta turhista asioista. Anna minulle avoin ja kriittinen mieli, tasainen unirytmi, iltasadut, syvälliset teen ääressä vietetyt keskusteluhetket sekä revontulet. 

En kokenut ahdistusta päästäessäni irti edeltäjästäsi. Se opetti minulle säästäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Silloinkin, kun synkät ajatukset meinasivat puhaltaa minut tuulina vuorten taakse, jäin seisomaan routaiseen maahan, kasvattamaan juuria armollisiin uniin. Edeltäjäsi sisälsi paljon hyvää, mutta uskon sinun sisältävän vielä jotakin parempaa. 

Kohotan kasvoni sinua kohti ja katson, kuinka taivut kaarelle tunturien ympärille ja jäisten jokien poimuihin. Sinusta tulee hyvä, tuleehan?