ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

15. elokuuta 2016

NELJÄ VINKKIÄ FUKSISYKSYYN




Minulta toivottiin postausta, jossa pohditaan yliopiston alkua, sitä mitä ensimmäisinä päivinä tapahtuu ja mitä niinä hetkinä pyörii päässä. Tähän postaukseen olen siis koonnut muutaman vinkin fuksisyksyyn liittyen ja toisaalta pohdin myös sitä, mitä ensimmäisinä päivinä tapahtuu. Olen käynyt fuksikuviot läpi jo kaksi vuotta sitten, ja tänä syksynä olen fuksi uudelleen. Seuraavat vinkit ovat siis aivan yhtä lailla itselleni kuin kaikille muillekin fuksisyksyään aloitteleville.

1 | Puhu kaikille. Tutustu ihmisiin. Ensimmäiset päivät ovat ensimmäisiä kaikille, ja kaikki haluavat tutustua uusiin ihmisiin. Kaikkia jännittää. Kaikki pohtivat sitä, löytävätkö ystäviä. Kaikki haluavat saada ystäviä. Älä siis mieti turhaan sitä, millaisen ensivaikutelman annat itsestäsi, vaan heittäydy ja tutustu!

2 | Tee omien voimavarojen mukaan. Ensimmäiset viikot ovat täynnä ohjelmaa: on orientaatiota ja iltahippoja. Välillä kuitenkin saattaa tarvita omaa oikaa. Ota sitä. Yliopistosta eivät tapahtumat lopu, vaan niitä järjestetään jatkuvasti ja koko ajan ja ympäri vuotta. Aina tulee uusia tapahtumia ja uusia kohtaamisia. Jotakin on toisinaan ihan ookoo jättää välistä.

3 | Älä huoli: kaikki muut tietävät yhtä vähän kuin sinä. Ensimmäisinä päivinä saattaa tuntua hämmentyneeltä. Informaatiota on liikaa, eikä mistään meinaa saada tolkkua. Lukiossa kukaan ei ole kertonut, mitä yliopisto-opiskelu käytännössä on, eikä kukaan kerro sitä yliopistossakaan ensimmäisenä päivänä. Älä anna tietämättömyyden haitata, vaan nauti siitä, että orientaatioviikolla ei vielä tarvitse huolehtia opiskelemisesta!

4 | Osallistu. Lähde mukaan yliopistoliikunnan tunneille, ainejärjestötoimintaan, illanistujaisiin, partioon, kuoroon, sumopainiin, lukupiiriin, piknikeille, seurakuntaan, opiskelukavereiden kanssa elokuviin tai teelle. Opiskelijaelämässä suuri merkitys on yhdessä tekemisellä ja hengailemisella. Ole aidosti oma itsesi ja kutsu ihmisiä tekemään kanssasi niitä asioita, joista sinä pidät. Itse haaveilen lukupiirin löytämisestä ja urasta ainejärjestöaktiivina.

Mitä tapahtuu käytännössä, kun yliopisto alkaa?

Ensimmäisinä päivinä painopiste on perehdytyksessä: käydään läpi sitä, millainen on uusi kotikaupunki, mistä löytyy lukuvuositarra opiskelijakorttiin ja miten opiskelijaruokailu toimii. On avajaismessuja, rehtorin tervetulotoivotusta, kirjaston tiedonhakuinfoa, opintotuki-infoa ja laitoksen henkilökunnan esittäytymisiä. Pää saattaa olla pyörällä, päivät liimautuvat toisiinsa kiinni ja kaikki informaatio muuttuu puuroksi pään sisällä. Tuutorit pitävät kuitenkin hyvää huolta, eikä porukasta pääse eksymään, ja heiltä voi aina kysyä, mikäli kaikki tuntuu yksinkertaisesti liian sekavalta. Erilaisia juhlia ja bileitä on paljon, mutta niistä en oikeastaan tiedä sen enempää, koska ne eivät oikeastaan ole minun juttuni, ja skippasin ne aika täysin kaksi vuotta sitten.

Vasta, kun kaikki info on käyty läpi ja tuutoreiden kanssa on mietitty, mitä opintoja kannattaa tehdä ensimmäisenä vuonna, alkavat kurssit ja luennot. Orientaation aikana itselläni oli ainakin vielä täysin hämärän peitossa se, mitä tuleva opiskelu tulee pitämään sisällään. Älä kuitenkaan huoli siitä. Kaikki selviää aikanaan!

Mitä fuksin päässä liikkuu yliopiston alkaessa? 

Kaikki on uutta ja outoa. Uuteen opiskelumuotoon totuttautuminen vie aikansa, ympärillä on vain uusia ihmisiä, kaupunki on kummallinen eikä missään tunnu olevan mitään tolkkua. On ihan normaalia, että kaikki tuntuu aluksi hurjalta ja elämä kaoottiselta. Toisaalta kaikki saattaa tuntua ihan tajuttoman mahtavalta, koska sitä se onkin: hei sä oot yliopistossa ja se on ihan supersiistiä! Silti on ihan okei ikävöidä välillä äitiä ja isää, lukion matikantunteja ja turvallista lähikirjastoa lapsuudenkaupungissa.

Millaisia muistikuvia muilla fuksisyksyn kokeneilla on ensimmäisistä päivistä? Entä miltä teistä uusista fukseista yliopiston aloittaminen tuntuu? 

Jos haluat lukea, miltä tuntui muuttaa pois kotoa kaksi vuotta sitten, lue postaus Viimeinen ilta kotona. (Luin tämän itse nyt, ja mua alkoi itkettää!)

Jos haluat tietää, mitä pyöri päässä ensimmäisen yliopistopäivän jälkeen kaksi vuotta sitten, lue postaus Ensimmäinen päivä yliopistossa.

Jos olet tulossa Jyväskylään opiskelemaan, lukaise vielä läpi postaus Miksi opiskelemaan Jyväskylään? todetaksesi, että olet tullut oikeaan kaupunkiin!

11. elokuuta 2016

5 x ELOKUINEN KIRJAVINKKI


Reppureissun kirjavalikoiman valitseminen oli vaikea tehtävä. Päädyimme ottamaan matkalle mukaan neljä pokkaria, joita minä ja matkakumppanini emme kumpikaan olleet lukeneet. Mukaan lähti Pulizer-palkittu Kaikki se valo jota emme näe, Kjäll Westön Leijat Helsingin yllä, Alice Munron Kerjäläistyttö sekä Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia. Näitä kirjoja en vielä voi suositella, vaikka vaikuttavatkin lupaavilta. Tässä on kuitenkin muutama satunnainen teos, joista olen vuosien varrella nauttinut. Jos joku vaikka löytäisi näistä inspiraatiota syyslukemistoonsa!

Arman Alizad & Meeri Koutaniemi: Riisuttu Suomi (2015)

Alizad on haastatellut ja Koutaniemi kuvannut suomalaisia ihmisiä. Kirja on vastinpareja täynnä: poliisi ja moottoripyöräjengiläinen, saattohoidettava ja hoitaja, seksityöläinen ja seksin ostaja, huumeiden myyjä ja niiden ostaja. Jokaisen tarina kerrotaan koruttomasti, kaunistelematta. Teksti ja kuvat muodostavat käsittämättömän mielenkiintoisen kattauksen ihmiskohtaloista, joista ei usein pääse kuulemaan yhtä suorasukaisesti ja sensuroimatta.


Cornelia Funke: Mustesydän (2003)

Kun Meggien isä, Mo Folchart lukee ääneen, kirjojen hahmot hyppäävät ulos romaaneista meidän maailmaamme. Samanaikaisesti jotakin meidän maailmaamme kuuluvaa siirtyy kirjaan. Monta vuotta sitten Mo luki Meggien äidin vahingossa sisälle kirjaan. Romaanista meidän maailmaamme pomppasi kirjan pääpahis kätyreineen. Kirja kirjoista, lukemisesta ja tarinoista. Kunnon vanhanaikainen seikkailu, josta ei puutu mielenkiintoisia sivuhenkilöitä eikä kaunista kerrontaa.

Antoine de Saint-Exupery: Pikku Prinssi (1943)

Hurmaava tarina lentäjästä, joka lentokoneensa rikki menemisen jälkeen joutuu jäämään autiomaahan korjaamaan konettaan. Autiomaassa hän kohtaa Pikku Prinssin, mystisen pienen pojan, joka on lähtenyt kotoaan tähdeltä B612, koska on yksinäinen. Sadunomainen tarina ystävyydestä. Kauniita lauseita, oivaltavaa filosofiaa. Kirjailijan omakohtaisen kokemuksen inspiroima: kirjailija haaksirikkoutui Saharan autiomaahan lentokoneensa kanssa vuonna 1935.



Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (2015)

Saarella, jossa riehuvat tulvat, asuu kutoja nimeltä Eliana. Hänen asuinkortteleistaan löydetään tyttö, jonka kieli on leikattu pois, ja jonka käteen on tatuoitu Elianan nimi. Dystopianomaisessa yhteiskunnassa naiset eivät osaa lukea ja kaikkialla tuntuu olevan loputtomia valheita ja salaisuuksia. Itärannan rikkaat kielikuvat huokuvat pehmeyttä. Kirjailija rakentaa hienovaraisilla vedoilla lukijan silmien eteen hyytävän mutta herkän maailman.

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus (2006)

Margaret Lea työskentelee antikvariaatista ja kirjoittaa harrastuksenaan elämäkertoja kuolleista, unohdetuista kirjailijoista. Vanha, menestynyt ja mystinen kirjailija Vida Winter on kertonut elämästään lehdistölle aina erilaisen tarinan. Nyt hän kuitenkin pyytää Margaretia kirjoittamaan oman elämäkertansa. Margaret sotkeutuu merkilliseen tarinaan, joka ei päästä kuulijaansa helpolla. Lopulta jää vain kysymys: mikä on totta ja mikä kirjailijan sepitettä. Setterfieldin esikoisteos on vangitseva, karu ja koskettava. Sanat herättävät eroon kertomuksen, joka kasvaa varjoiksi lukijansa ympärille, eikä päästä irti.

Oletteko lukeneet näitä kirjoja? Minkä kirjojen lukemisesta te olette nauttineet viime aikoina? 

Lue myös aiempi postaus: 5 x sadepäivän leffavinkki

5. elokuuta 2016

REPPUREISSU LÄHESTYY - MITKÄ OVAT FIILIKSET?




Mihinkäs tämä vuosi on mennyt? Vastahan oli tammikuu, jolloin ystäväni heitti ilmoille ajatuksen, että mitäs jos me lähdettäisiin reppureissaamaan kesällä. Koska mua ei ole koskaan varsinaisesti tarvinnut suostutella lähtemään reissuun, oli aikalaila siltä istumalta päätetty, että elokuussa me kierrellää Eurooppaa tavalla tai toisella.

Nyt on elokuu. Me lähdetään huomenna. Hui apua!

Oon ollut niin kipsissä vikojen koulujuttujen kanssa, etten ole ihan hirveästi edes ehtinyt suunnittelemaan matkaa. Kaikki hostellit ja suurin osa busseistakin on varattu, mutta mä olen ehtinyt googlettelemaan meidän kohteita minimaalisesti. Se harmittaa, koska mun mielestä reissun suunnitteleminen ja matkasta unelmoiminen on melkein yhtä hauskaa kuin reissussa oleminen. Lisäksi saan suunnattomasti itsevarmuutta siitä, että oon etukäteen tutkinut, miten paikallisliikenne toimii ja miten hostellille pääsee rautatieasemalta, joten nyt oon vähän tyhjän päällä, kun en olekaan tehnyt tätä kaikkea etukäteen. Täytynee luottaa, että pitkillä bussimatkoilla ehtii googletella sitten seuraavaa kohdetta!

Me tullaan reissaamaan pääasiassa busseilla, koska Balkanilla linja-autot on junia kätevämpi matkustusmuoto. Lisäksi Euroopassa jyllää halpabussifirma Flixbus, jolta saatiin napattua muutamat huikeat lipputarjoukset Sloveniaan ja Italiaan. Ollaan ylipäätään liikkeellä aika tiukalla budjetilla, joten tiedossa on paljon hostellikokkailua ja halpoja ravintoloita. Jos tiedossasi on huikeita ja huokeita ruokapaikkoja tuolta alueelta, niin saa ehdottomasti vinkata!


Tuossa yläpuolella näkyy meidän lopullinen matkareitti. Me aloitetaan Kroatian Dubrovnikista (1), jatketaan Bosnia & Herzegovinaan Mostariin (2) ja Sarajevoon (3), suunnataan Serbian pääkaupunkiin Belgradiin (4), palataan Kroatian puolelle Zagrebiin (5), jatketaan Sloveniaan Ljubljanaan (6), yövytään Venetsiassa (7), vietetään muutama päivä valokuvauksellisen kauniissa Cornigliassa (8) ja päädytään Roomaan (9), mistä lennetäänkin sitten kotiin reilun kolmen viikon päästä. Meidän on myös tarkoitus tehdä päiväretki Zagrebista Plitvicen luonnonpuistoon, ja meillä on Veronassa kolmen ja puolen tunnin bussinvaihto, joten ehditään näkemään sitäkin kaupunkia vähän.

Mun mielestä, meidän reitti vaikuttaa ainakin teoriassa täydelliseltä kombinaatiolta kaupunkeja, rantakohteita, luontokohteita, pääkaupunkeja ja pienempiä paikkoja. Luultavastikin Eurooppa on ihan täynnä turisteja näin elokuussa, mutta oon päättänyt, etten anna sen häiritä. Ainoa, mikä saattaa jonkin verran aiheuttaa tuskaa, on käsittämätön helleaalto, joka pyyhkii koko Balkania tällä hetkellä. Arktisen kesän ystävänä en varsinaisesti vielä odota 32 asteen hellepäiviä, huh.

Sen sijaan odotan linnoituksia, vaeltamista Cinque Terressä, Dubrovnikin sotavalokuvamuseota, pitkiä bussimatkoja joille on varattu vino pino romaaneja, pimeneviä öitä ja kaupunkien valoja, henkeäsalpaavan nättejä vanhoja kaupunkeja, piknikeväiden syömistä puistoissa, valokuvaamista, yöllisiä puheluita poikaystävän kanssa. Odotan uimista, Italian pikkukatuja, hyvää ruokaa, rentoutumista, lepoa, kohtaamisia hostelleissa ihmisten kanssa joilla on hurjia matkatarinoita. Odotan itseni ylittämistä, puristavia kenkiä ja kaukomaiden tuoksua.

Tänään on vielä ohjelmassa viime hetken paniikkipakkaamista, rinkan selkään sovittelua, vaatteiden silittämistä ja poikaystävän kanssa hengailua. Kahdelta yöllä lähtee mun yöbussini Jyväskylästä kohti Helsinki-Vantaata ja sitten mä oon vihdoin oikeesti matkalla! Ihan käsittämättömän tajuttoman mielettömän siistiä! Oon niin innoissani!

P.S. Reissusta en aio blogia päivitellä. Olen kyllä ajastanut pari postausta, joten niitä pääsee lueskelemaan sillä aikaa kun olen valloittamassa Balkania. Reaaliajassa matkafiiliksiä pääsee seurailemaan Instragramista. Sieltä mut löytää nimimerkillä @ullaonerva.