ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

12. huhtikuuta 2016

TURKUIHASTUSTA



Oho. Katosin kahdeksi viikoksi. Minne minä menin? Menin pääsykoepökerryksiin, matkustin Turkuun ja Tampereelle, poikaystävä upotti minut PlayStation-pelien animoituihin maailmoihin ja minä muutuin pikseleiksi. Menin kauppaan ja tein makaronilaatikkoa ja poltin käteni uunissa ja nyt minulla on hello kitty -laastareita vähän siellä sun täällä. Menin tietokonelakkoon ja vastasin ainoastaan sähköposteihin ja tein koulujuttuja. Menin peiton alle piiloon ja join teetä. Nukuin paljon ja heräsin vasta kun ei enää huvittanut nähdä päättymätöntä unta.

Yksi uni on pakko jakaa. Siinä uneksin opetussuunnitelmamuutoksesta: alakouluissa alettiin opettaa saunanrakentamista ja jokaisen alakoululaisen oli kotiläksynä rakennettava sauna oman kotinsa yhteyteen. Unessa kävelin erään naapuritalon ohi, missä ykkösluokkalainen pikkutyttö äitinsä avustuksella rakensi saunaa. Äiti päivitteli, että onpa ihan ihmeellinen kotiläksy, kun heillä on jo sauna. Aamulla nauratti.

Toissa viikonloppuna käytiin kahden ystäväni kanssa Turussa. Vierailtiin kolmannen ystävän luona, jolla on täydellinen sisustussilmä, täydellinen koti, täydellinen opiskelukaupunki ja täydellinen Aurajoki. Tämä ystävä loihti meille aamiaiseksi pannukakkuja, ja päivälliseen kuului alkupalat ja jälkiruoaksi oli kahta eri lajia. Ihmeellinen kodinhengetär tämä ystävämme!

Turkuun ihastuttuani ehdotin jo poikaystävällekin, että entäs jos muutettaisiin sittenkin sinne opiskelemaan, mutta ei kelvannut, vaikka kuinka houkuttelin söpöillä pastellitaloilla, hurjan ihanilta kuulostavilla ravintoloilla, parhailla kirppareilla, ihmeellisellä kirjastolla ja kaupungin hurmaavalla yleisilmeellä. Tunnen itseni kyllä vähän takinkääntäjäksi, koska edellisessä postauksessa hehkutin, että Jyväskylä on ihanin ikinä ja nyt olenkin karkaamassa Turkuun. Ehkä tässä pitää vain todeta, että hupsista.

Turku on kyllä hassu kaupunki. Siellä seilataan, kun ei ole siltoja, joilla kävellä, ja entisen vankilan alue on kolkosti kaunis. Tuomiokirkon ikkunat lävistää keväinen valo ja paljastaa ilmassa kieppuvan pölyn, joka nousee korkeuksiin kirkkokuoron laulun tavoin. Aurajoen rantojen nurmikoilla olisi ihana makoilla lukemassa kirjaa leutona kesäiltana. Ehkä minä kesällä vielä pystytän sinne teltan ja elelen joen rannalla kuin Nuuskamuikkunen. Aurajoesta tosin en haluaisi syödä kalaa, koska se vesi on ihan ihmeellisen väristä. Siksi tämän postauksen Aurajoki-kuvakin piti muuttaa mustavalkoiseksi, koska se vesi on oikeasti aika hurjan hämmentävän väristä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, ihana! ♥