ASIOITA, JOITA OLEN OPPINUT POIKAYSTÄVÄLTÄNI

Mulla ja poikaystävällä tuli eilen täyteen kymmenen ihanaa ja ihmeellistä seurusteluntäytteistä kuukautta. Tuntuu hassulta. Tuntuu, että viime kesästä olisi ikuisuus ja että meijän on pakko olla seurustellut jo paljon pidempään. Kymmenen kuukautta ei oo ihan kauheen pitkä aika, mutta silti oon siinä ajassa oppinut tuntemaan tän ihmisen paljon paremmin kuin kenetkään muun koko elämäni aikana - ja toisaalta uskon myös poikaystävän oppineen tuntemaan mut tänä aikana paremmin kuin mitä kukaan toinen ihminen tuntee mut.

Näitten kymmenen kuukauden aikana ollaan saatu molemmat kasvaa ihmisinä, oppia tekemään kompromisseja ja suhteuttamaan ajatuksiamme toistemme pohdintoihin. Ollaan vertailtu mielipiteitä, pohdittu miten meidän näkemykset peilautuu toisiinsa ja muodostettu sekä omia että erillisiä näkemyksiä maailman menoon liittyvistä asioista. Oon myös oppinut poikaystävältäni paljon. Oon tutustunut uusiin asioihin ja oppinut arvostamaan sellasiakin juttuja, joille en vielä vuosi sitten ollut uhrannut kovinkaan montaa ajatusta siihen astisen elämäni aikana.

Musta on ensinnäkin tullut aika paljon ennakkoluulottomampi poikaystävän kanssa hengailun seurauksena. Aiemmin musta metallimusiikkia kuuntelevat ihmiset oli nimittäin aika pelottavia, mutta koska metallinhohtoinen poikaystävä itse on aika kaukana pelottavasta, oon oppinut heittämään höpsöjä ja turhia harhaluulojani romukoppaan ja tuijottamaan henkilön pelottavuutta arvioidessani muuhunkin kuin ihmisen ulkonäköön. Muidenkin asioiden suhteen turhat ennakkokäsitykset on saaneet rapistua musta.

Oon myös oppinut kuuntelemaan raskaampaa musiikkia. Aiemmin en voinut sietää örisemistä, koska se kuulosti mun mielestä pelottavalta. Poikaystävä kuitenkin on saanut mun korviani avattua kuulemaan asioita ihan uudella tavalla. Ilmeisesti se, mikä päätee ruokaan, pätee musiikkiinkin: kaikkea uutta on kokeiltava vähintään se kymmenen kertaa ennen kuin voi oikeasti oppia pitämään. Nykyään on nimittäin öriseviäkin artisteja, joiden musiikki kuulostaa munkin korvaani ihan käsittämättömän upeelta.

Ruoasta puheen ollen: ennen poikaystävää minä olin juustohampurilaistyttö. Nykyään kuitenkin valitsen aina Hesburgerissa kerroshampurilaisen. Kebabia poikaystävä ei kuitenkaan ole vielä saanut mua maistamaan, eikä ihan hetkeen luultavasti saakaan. Toivottavasti.

Poikaystävä on retroihminen. Se pelaa PlayStation ykkösen ja kakkosen pelejä, eikä sillä uudempia aparaatteja olekaan. Sillä on myös kuvaputkitelevisio autenttisen visuaalisen kokemuksen takaamiseksi. Tykkäsin vanhoista jutuista kyllä jo ennen poikaystävääkin, mutta oon oppinut katsomaan kaikkea nostalgista ja retroa ihan uudella tavalla poikaystävän ansiosta ja rakastunut vanhoihin asioihin vielä syvemmin. Oon myös oppinut tykkäämään vanhoista PlayStation-peleistä - ja jopa pelaamaan niitä. Ennen poikaystäväähän siis osasin juuri ja juuri käynnistää leffan, jos sellaista päädyin katsomaan pleikkarilla.

Ollaan puhuttu loputtomia tunteja lähes kaikesta, mistä universumin alla vaan voi puhua: muurahaisista, viinistä, kirjallisuudesta, parisuhteista, musiikista, koulukiusaamisesta, ystävistä, peloista, matkustelusta, vauvoista, tunteista, eroista, mielenterveydestä, jaksamisesta, kissoista, perheistä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta, teköälyistä, animaatioelokuvista ja ohjelmoinnista. Mun mielipiteet liki kaikista noista on muokkaantunut ja kehittynyt käytyjen keskustelujen seurauksena. Mun ymmärrys on lisääntynyt. Nykyään jopa ymmärrän ainakin 31 prosenttia niistä ohjelmoimiseen liittyvistä jutuista, joita poikaystävä minulle kertoo. Alkuun ymmärsin ehkä 4 prosenttia.

Mulla on hurjan ihana poikaystävä. Ja kyllä mäkin oon vaikuttanut siihen näiden kymmenen kuukauden aikana. Ehkä söpöintä oli, kun olin viime syksynä kaksi viikkoa Italiassa ja Saksassa, ja poikaystävältä tuli viesti, että meidän seurustelulla on ollut hämmentäviä vaikutuksia: hän on alkanut aamulla päälle pantavia vaatteita valitessaan kiinnittää huomiota siihen, että mitkä sukat sopivat päivän asukokonaisuuteen. Voi että. Mä niin toivon, että saadaan jatkaa yhdessä kasvamista ja toisiemme ajatuksiin ja tottumuksiin vaikuttamista vielä hurjan paljon pitkälle tulevaisuuteenkin! <3