ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

30. maaliskuuta 2016

MIKSI OPISKELEMAAN JYVÄSKYLÄÄN?




Mistä Jyväskylä on tehty?

Valosta, harjulta kesäiltoina kaikuvasta soitosta, 
ylämäistä, 
pikkuruisista kahviloista, 
kompaktiudesta, 
nuorista ihmisistä ja rallihumusta, 
pyöräilijöistä ja busseista, joita paikalliset kutsuvat linkeiksi, 
venyvistä vokaaleista ja luistelijoista Jyväsjärven jäällä, 
tuulesta Kuokkalan sillalla, Kortepohjan opiskelija-asunnoista 
ja kaupunkia halkovasta Tourujoesta. 

Siitä Jyväskylä on tehty.

Tätä en kuitenkaan tiennyt vielä kaksi vuotta sitten hakiessani opiskelemaan. En edes halunnut Jyväskylään, mutta hain silti. Unelmakaupunkiini Tampereelle en päässyt, joten rantauduin Jyväskylään mieli sykkyrällä ja hassahtaneena pohtien, että mitähän tästäkin vielä tulee.

Sen jälkeen olen kuitenkin saanut hullaantua Jyväskylään ja todeta, että tämähän on vallan mainio vaihtoehto opiskelukaupungiksi. Oma välinpitämättömyyteni johtui pääasiallisesti siitä, etten tiennyt Jyväskylästä mitään, ja jotteivät ihmiset tiedonpuutteen vuoksi jättäisi hakematta tänne, olen päättänyt kertoa tämänhetkisen kotikaupunkini erinomaisuudesta mahdollisimman monille. 

6 syytä asua Jyväskylässä

1. Jyväskylä on hyvin näppärän kokoinen kaupunki, sillä keskusta koostuu ainoastaan neljästä isosta kadusta, joita pikkukadut halkovat sikin sokin. Jyväskylässä on lyhyet etäisyydet keskustan, kampuksen ja asumismahdollisuuksien välillä, joten näiden välillä on mahdollista sahata niin kävellen kuin pyörälläkin tai mielen mukaan vaikka bussilla. 

2. Vaajakoskella (10 minuuttia Jyväskylän keskustasta) sijaitsee Pandan tehtaanmyymälä, mikä on ihan parasta! Sieltä voi käydä nopeasti nappaamassa halvat namuset joululahjaksi tai oman kahvipöydän koristukseksi. 

3. Jyväskylä on täynnä mitä suloisimpia pikkukauppoja. Muun muassa Pieni Kammari, Harjun Paperi sekä Nostalgia houkuttelevat minut vieraikseen toistuvasti ihastelemaan lahja- ja sisustustarvikkeita. Jyväskylässä on myös hurjan paljon ihania kahviloita, joista yksi suosikkini on Teeleidi-niminen teehuone, jossa saa siemailla pannullisen haudutettua teetä laajasta teevalikoimasta joko yksin tai yhdessä ystävän kanssa. 

4. Jyväskylä on eläväinen opiskelijakaupunki, joten samanikäisiä ihmisiä on paljon. Täällä on paitsi yliopisto, myös ammattikorkeakoulu, ja näiden opiskelijat muodostavatkin noin 15 prosenttia kaupungin väestöstä. Muuttoliikenne on vilkasta, ja Jyväskylään tullaan opiskelemaan kaikkialata Suomesta. Ystäviä on helppo saada, kun melkein kukaan ei tunne ketään ennestään ja kaikkien on pakko ryhmäytyä jonkun kanssa.

5. Jyväskylä on loputtoman kaunis paikka. Annan ylläolevien kuvien puhua puolestaan, mutta lisään, että erityisesti Jyväsjärven ympäristö ja Harjun alue ovat vertaansa vailla. Kesäiltoina harjulta kajahtaa harjun iltasoittona tunnettu musiikki, mikä on jotakin käsittämättömän suloista ja jyväskylämäistä. Harjulla on myös näkötorni, jossa kannattaa käydä tiirailemassa ympäristöä.

6. Jyväskylässä järjestetään läpi vuoden mitä hauskimpia tapahtumia. Täältä löytyy muun muassa elokuvafestivaali Arktisen upeeta, Jyväskylän rallikilpailut ja taidetapahtuma Yläkaupungin yö. Lisäksi keikat tunnelmallisessa Tanssisali Lutakossa ovat jotakin, mitä jokaisen Jyväskylässä asuvan pitäisi ainakin kerran opiskeluaikanaan kokea.

7. Liikuntamahdollisuudet ovat Jyväskylässä moninaiset. En itse ole ekspertti lenkkireittien suhteen, mutta olen ymmärtänyt, että esimerkiksi Jyväsjärven ympäri kulkeva rantareitti on suosittu ja Harjulla on mahdollista juoksennella. Täältä löytyy myös laskettelurinteet Laajavuoresta ja Alvar Aallon suunnittelema uimahalli. Jyväsjärven jäällä luisteleminen on yksi parhaista asioista ikinä. 

Jyväskylä on ihana. Tervetuloa rakastumaan.

28. maaliskuuta 2016

NAHKATAKKIPÄIVIÄ JA PAJUNKISSOJA



Keskiviikkona päätin, että nyt on kevät. Niinpä lähtiessäni Hämeenlinnaan viettämään pääsiäistä, ainoa takki, jonka pakkasin mukaani, oli nahkainen. Jyväskylässä paistoi aurinko ja tiet olivat sulat. Olin onnellinen. Hämeenlinnaan päästessäni takkivalintani tosin kyseenalaistui, sillä lämpötila huiteli nollassa ja kohtasin lumisaderintaman. En ilmeisestikään ole kahdessa vuodessa paljoa viisastunut, vaan vieläkin osaan pukeutua just yhtä asianmukaisesti kuin juuri blogin aloittaneena lukiolaisena, jolloin lähdin olemattomissa sukkahousuissa ja mekko päällä valokuvaamaan kevätlumisateeseen.

Oon viimesimmän viikon ottanut superrennosti. Oon syönyt äitin pöperöitä, ollut miettimättä yhtään mitään opiskelujuttuja tai pääsykokeita, pelannut pikkuveljen ja poikaystävän kanssa lautapeliä ja lapsuuden eeppisintä tietokoneheppapeliä, joka saatiin toimimaan veljen koneella. Oon ettinyt iskän olohuoneeseen piilottamia pääsiäismunia, nähnyt isovanhempia ja kavereita, katsonut veljien kanssa Netflixiä, käynyt pääsiäiskirkossa ja hakannut kännykkäpeliä sormet sykkyrällä. Nukuin paljon. Söin suklaata. Kirjoitin. Katsoin Mielensäpahoittaja-leffan, joka oli yks hauskimmista vähään aikaan.

Palatessani tänään Jyväskylään en törmännyt lumimyrskyyn. Sen sijaan ihastuin, kun...

... kuudelta illalla oli vielä niin valoisaa, että ulkona saattoi käydä ottamassa asukuvia.
... kuudelta illalla ulkona lauloivat linnut.
... kuudelta illalla ulkona ei ollut sataatuhatta astetta pakkasta.

Päätin, että nythän on melkein kesä.


takki & paita & hame Vero Moda // kengät Vagabond // pitkähihainen Esprit // laukku Tate Modern -museo, Lontoo // pipo BikBok // huivi Glitter // sormikkaat Tiger
*

kuvat minusta nappasi ihana poikaystävä, 
kukkia kuvasin minä

18. maaliskuuta 2016

MITÄ MEILLE PITÄISI OPETTAA KOULUSSA?


Maailma on täynnä jänniä asioita. Niin kuin se, että kirahveja on joskus muinoin suomen kielessä sanottu sirahveiksi ja se, että tarkasti määriteltynä mansikka ei ole marja vaan epähedelmä. Niin kiehtovia kuin tällaiset yksityiskohdat ovatkin, niitä ei kuitenkaan ole mitään tolkkua opettaa koulussa. Pikkutarkan tiedon sijaan koulussa pitäisi opettaa perusvalmiuksia elämää varten - sellaisia taitoja, joita ilman ei vaan pärjää.

Tällä hetkellä opetusta uudistetaan hanakasti ja koulujärjestelmä yrittää hypätä nykyaikaan sillä, että kaikki pyritään sähköistämään ja että opetussuunnitelmaan on lisätty koodaaminen. Mielestäni jo yksinomaan kaiken opetuksen sähköistämisessä mennään pahasti metsään, sillä älylaitteiden tuijottaminen jatkuvasti on paitsi huono asia silmille, myös keskittymisvaikeudet lisääntyvät, kun oppikirjan lukemisen sijaan ja opettajan huomaamatta oppilas pääsee vaivatta pelaamaan suosikkipeliään oppitunnin aikana. Opettajilla ei myöskään ole koulutusta älylaitteiden ja erilaisten ohjelmistojen hallitsemiseen, mikä on mielestäni hyvin suuri riski.

Älylaitteiden näpertäminen ei myöskään voi voittaa käsinkirjoittamisen tärkeyttä. Ensimmäisenä yliopistopäivänäni tiedekuntani professori huomautti vasta julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan ihminen oppii paremmin, mikäli hän kirjoittaa muistiinpanoja kynällä paperille kuin jos hän kirjoittaa kaikki muistiinpanot koneella. Käsinkirjoittamistaito myöskin opettaa lapsia lukemaan nopeammin ja parantaa tiedon tuottamista ja hallitsemista, joten kyseessä ei suinkaan ole asia, jota pitäisi väheksyä.

Samalla kun ollaan tekemässä käsinkirjoitustaitoa ja fyysisiä kirjoja uhanalaisiksi lajeiksi, jo alakouluihin tuodaan koodaamista ja vahvasti tunnutaan olevan sitä mieltä, että jokaisessa koulussa pitäisi opettaa sitä. En kuitenkaan usko, että kyseessä on taito, joka jokaisen olisi omaksuttava. Sen sijaan erilaisten ohjelmistojen käyttäminen älylaitteilla, tiedonhakeminen ja sujuva konekirjoittaminen ovat asioita, joita ilman ei voi tulevaisuuden yhteiskunnassa pärjätä ja noihin asioihin pitäisi myös kouluopetuksessa kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi mahdollisuus opiskella koodaamista laajemmin esimerkiksi valinnaisena oppiaineena olisi mielestäni hyvä lisä opetustarjontaan.

Mitä kouluissa sitten pitäisi opettaa? Mitkä ovat laajojen tietoteknisten valmiuksien lisäksi sellaisia asioita, joihin peruskoulussa tai lukiossa ei kiinnitetä huomiota, mutta jotka ovat elämässä välttämättömiä? 

Kun lukion jälkeen lähtee hortoilemaan yliopistomaailmaan ja kokeilemaan omia siipiään, törmää arkeen, jossa pitää miettiä jotakin niinkin tylsää kuin raha. Yhteiskuntaopin tunneilla kyllä puhutaan talousopista ja määritellään, millaisia kaikkia veroja on olemassa, mutta voitaisiinko siellä ihan noin niin kuin käytännössä selittää, miten veroilmoitus tehdään? Tai kuinka kilpailutetaan sähköyhtiöitä? Tai mitä kaikkia vakuutuksia kannattaa ottaa? Monet aivan arkiset asiat jäävät opetuksessa täysin huomiotta, mutta ne ovat samalla asioita, jotka jokaisen ihmisen olisi ensisijaisen olennaista tietää.

Lisäksi mielestäni koulussa pitäisi opettaa käyttäytymistä. Tämä on ehkä tyypillisesti nähty perheiden tehtävänä, mutta jotenkin kouluihin päätyy silti aina käsittämätön määrä kusipäitä. Käytöstunneilla voitaisiin pohtia muun muassa sitä, miten olla hyvä ihminen, kuinka kohdata ystävä, joka on juuri menettänyt läheisensä tai kuinka kohdata erilaisuutta. Erilaisuuden kohtaaminen ja ymmärtäminen on muutenkin globalisoituvassa maailmassa taito, joka jokaisen olisi hallittava. Vieraiden uskontojen ja kulttuurien tuntemus muuttuu ensiarvoisen tärkeäksi matkailun ja ihmisten liikkuvuuden lisääntyessä.

Lisäksi yleisiä, tärkeitä taitoja, joita jokainen tässä yhteiskunnassa tulee tarvitsemaan, on medialukutaito, projektienhallintataidot, yhteistyökyky sekä innovatiivisuus. Kouluissa pitäisi myöskin mennä yhä enenevässä määrin kohti monialaisuutta, eikä niinkään kököttää vain yhden oppiaineen sisällä. Oppiaineiden yhdisteleminen luovasti syventäisi oppimista ja sillä voitaisiin saavuttaa kokonaisvaltaisempaa asioiden hallitsemista.

Tuleeko teille mieleen muita asioita, joita koulussa ei opetettu, mutta pitäisi opettaa laajemmin? 

Jos et jaksanut lukea kokonaan, tässä tiivistetysti, mitä mielestäni meille kouluissa pitäisi opettaa:

1. Miten löytää luotettavaa tietoa netistä?
2. Miten veroilmoitus tehdään?
3. Kuinka kilpailutetaan sähköyhtiöitä? 
4. Kuinka minimoidaan yhdyssanavirheet teksteistä? 
5. Mitä sanoa ihmiselle, joka on juuri menettänyt läheisensä? 
6. Kuinka kohdata erilaisuutta? 

15. maaliskuuta 2016

18 INSPIROIVAA KUVAA ONNESTA


Onnea on

lasten salaisuudet
uusien asioiden oivaltaminen
rakkaat ihmiset
se kun elämä yllättää positiivisesti



Onnea on

nostalginen musiikki
pitsa
vanhat valokuvat
se että tietää, mitä haluaa tehdä elämässään ja sen tekeminen


Onnea on

pölyn ilmaan vangitsevat valonsäteet
yksin nautittu kuppi teetä kahvilassa
viaton uni
mustavalkoisuus
kaulukset vaatteissa


Onnea on 

se kun vatsanpohjassa on perhosia
hyvä musiikki
kaikki maailman lukemattomat kirjat
kaikki maailman vierailemattomat kolkat


ja se kun saa tehdä matkaa yhdessä jonkun kanssa

kuvat: weheartit.com

14. maaliskuuta 2016

KUULUMISTEN KERTOMISEN VAIKEUDESTA

Poikaystävä kantoi sunnuntaina minulle aamiaisen vuoteeseen ja suikkasi suukon poskelle, kun minä vielä unisena räpistelin ripsiäni lentoon. Joimme aamuteet ja mutustimme donitseja. Koin itseni maailman onnekkaimmaksi tytöksi. Oivalsin, että mikäli ihminen voisi jokaisen aamunsa aloittaa pullalla, universumi välttyisi paljolta mielipahalta.

Viime aikoina olen ikävöinyt kesää, haaveillut kesäkukista, joita voisi kerätä niityiltä ja teiden varsilta, voisi asettaa vaasiin keskelle oman keittiön pöytää. Haaveillut ikuisuuden kestävistä valoisista kesäöistä, joina kävellä käsikkäin järven rantaan. Minusta on loputtoman lohdullista, että jos aamuisin saa silmänsä auki seitsemältä, silloin on jo valoisaa.

Yleensä olen syksyn lapsi, rakastan pimeyttä ja kynttilöiden valoa, takkavalkeaa, koleutta, villasukkia ja ulkona ihmisiä vihmovia sadekuuroja. Tänä vuonna kuitenkin palvon kevättä, sytytän sille suitsukkeen ja uhraan sille kaikki talven taakat pronssitarjottimella.

Mulla on ikävä myös tuoreita marjoja. Ystäväni taikoi viikko sitten viikonloppuna aamiaispöytään pakastemustikoita ja päätin kolmatta kertaa elämässäni, että ensi kesänä poimin ensimmäistä kertaa marjoja omaan pakkaseen talven varalle.

Kaverin kanssa käytiin myös piipahtamassa Tampereen tornihotellin huipulla tiirailemassa maisemia. Näkyi kauas. Ihmiset muuttuivat muurahaisiksi ja päätä huumasi korkeus. Olin vähän pettynyt, kun tornin kahvilasta ei saanutkaan söpöjä kakkupaloja, vaan ainoastaan nestemäisessä muodossa tarjoiltavia tuotteita.

Mulle muuten kuuluu hyvää. Pitkään koko kysymys tuntui ahdistavalta. Jos joku puolituttu kysyi kuulumisia, kiertelin ja kaartelin, keksin vastaukseksi jotakin, mikä ei tuntunut niin kokonaisvaltaiselta. 

On nimittäin kettumainen kysymys koko "mitä kuuluu". Ei puolitutut halua kuulla, jos ei kuulukaan hyvää. Ei ne halua kuulla, että on ollut vähän raskasta ja rankkaa. Ne muuttuu vaivautuneiksi ja kääntää katseensa pois, taputtaa olkapäälle, vaihtaa nopeasti puheenaihetta, ikään kuin rankat asiat tarttuisivat ihmisestä toiseen. 

Mulla ei kuitenkaan ole enää niin rankkaa. Nyt on päivissä valo. Jos joku kysyy, mitä mulle kuuluu, haluaisin huutaa, että mulle kuuluu muuten hyvää - ainakin suurimman osan ajasta. 

Tuntuu hyvältä ja maailma on kaunis (vaikkakin kurainen ja loskan valtaama). 

6. maaliskuuta 2016

HEI ME LÄHDETÄÄN REILAAMAAN!


Nyt mun kesäsuunnitelmani alkavat vihdoinkin selvitä! Elokuuksi on nimittäin varattu menolento Dubrovnikiin ja paluulento Roomasta ja siihen väliin ois tarkoitus mahduttaa 24 päivää reilaamista pitkin itäistä Eurooppaa ja Italiaa!

Saran kanssa ollaan tää viikonloppu vietetty reiliä suunnitellen ja saatu hahmoteltua reissun reitti kulkemaan kuta kuinkin Dubrovnikista Mostarin, Sarajevon, Belgradin, Zagrebin, Ljubljanan, Veronan tai Parman sekä Cinque Terren kautta Roomaan. Nytpä seuraakin sitten hankalin osuus: kohteisiin tarkemmin perehtyminen, hostellien varaaminen sekä muiden matkasuunnitelmien tekeminen.

Kumpikaan meistä ei ole ollut aiemmin reilaamassa, ja Itä-Eurooppa on muutenkin molemmille aika valloittamatonta seutua. Tän postauksen pääasiallinen kysymys kuuluukin siis: Onko teillä kokemuksia noista paikoista? Mitkä kohteet on must-see, mitkä yliarvostettuja, mitä ei missään nimessä saa missata tuolla päin kulkiessa? Ja entä reilaaminen itsessään? Onko siihen liittyviä ehdottomia vinkkejä, jotka pitäisi pitää mielessä?

Ite oon käynyt Roomassa aikaisemminkin, joten mua kiinnostaisi ehkä kaikkein eniten siellä ne vähän hipsterimmät paikat, sellaiset, joissa ei elokuun turistirysän aikaan ois ihan niin hirveän paljon ihmisiä. (En tosin tiedä, onko sellaisia paikkoja elokuisessa Roomassa mahdollista löytää :D) Zagrebista ollaan suunniteltu päiväretkeä Plitviceen ja Museum of Broken Relationships on myös ehdottomasti mukana, Dubrovnikistä ollaan aateltu seilata Lokrum-saarelle ja kierrellä laajasti vanhaa kaupunkia ja linnakkeita. Muuten kaikki on kuitenkin vielä aika auki. Heittäkäähän siis ihmeessä parhaat vinkkinne kehiin!

Oon ihan täpinöissäni! Tuntuu niin absurdilta, että tän vuoden matkustuskuviot alkaa näin pikku hiljaa selkiytyä! Hih! <3

postauksen alkuperäiset kuvat ovat 
pixabayn kautta löydettyjä public domain -kuvia,
minun muokkaamiani tosin. 

4. maaliskuuta 2016

7 VINKKIÄ: NÄIN NAPPAAT ITSELLESI YLIOPISTOPAIKAN



Yhteishaku lähestyy ja yhä useammat pohtivat, mihin kannattaisi hakea opiskelemaan. Mikäli haaveissa on yliopistopaikka, tässä on muutamia vinkkejä siihen, kuinka moinen saattaisi irrota!

Omasta taustastani voin mainita sen verran, että hain opiskelemaan suoraan lukiosta ja koska silloin oli vielä mahdollista saada useampi korkeakoulupaikka, minut hyväksyttiin opiskelemaan papereiden perusteella kemiaa Helsingin yliopistoon sekä journalistiikkaa pääsykokeen perusteella Jyväskylän yliopistoon. Näistä valitsin Jyväskylän.

Tuona keväänä kävin yhteensä kolmissa pääsykokeissa: Tampereella ja Jyväskylässä journalistiikan pääsykokeissa sekä Jyväskylässä yhteisöviestinnän pääsykokeissa. Olin hakenut myös Helsinkiin lukemaan journalstiikkaa, mutta siellä en jaksanut käydä pääsykokeissa.

Tässä pari vuotta sitten tekemiäni huomioita siitä, mitkä tekijät saattavat auttaa yliopistopaikan nappaamisessa! 

1. Tee kompromisseja paikan suhteen

On kiistämätön tosiasia, että Helsinki-Tampere-Turku –akselille haluavat kaikki opiskelemaan – minäkin olisin halunnut. Tampereen julistin tulevaksi kotikaupungikseni jo ysiluokan luokkaretkellä. Silti laitoin myös Jyväskylän journalistiikan hakukohteeksi, koska pääsykoekirja oli sama. Pääsin Jyväskylään ja olen todennut, että tämä on ihan mahdottoman mukava kaupunki. Välillä kannattaa siis joustaa omista fiksaatioista - muutkin paikkakkunnat saattavat yllättää. 

2. Tee kompromisseja opiskelualan suhteen

Tietyille aloille on vain yksinkertaisesti vaikeampi päästä kuin toisille. Yliopistossa on kuitenkin todella vapaa sivuaineoikeus, joten kannattaa keplotella itsensä sisään lukemalla jonkin helpomman alan pääsykokeisiin ja ottaa sitten se ykkösaine sivuaineeksi.

Tiedän esimerkiksi tapauksen, joka olisi halunnut lukea psykologiaa pääaineena, mutta haki lukemaan tilastomatikkaa, ja sen jälkeen otti psykologian sivuaineeksi ja siten pääsi lukemaan psykologiaa. (Tämä tie toimii siis jos haluaa esim. opettajaksi. Jos haluaa toimia psykologina, on psykologian oltava pääaineena!)

Toisaalta on myös aloja, joita ei pysty lukemaan sivuaineenaan. Esimerkiksi journalistiikan aineopintoja tai lääketieteen opintoja ei pysty lukemaan muut kuin pääaineopiskelijat. 

3. Hyödynnä luonnontieteiden yo-arvosanat

Kirjoittamalla M:n, E:n tai L:n pitkästä matikasta, kemiasta tai fysiikasta, ovet monelle luonnontieteen ja tekniikan alalle voivat aueta suoraan. Mikäli tällainen siis kiinnostaa, kannattaa olla hereillä hakujen suhteen. 

4. Panosta yo-kokeisiin

Haluamatta ollenkaan lietsoa tänä keväänä kirjoittavien yo-paniikkia lienee pakko todeta, että yo-kokeisiin kannattaa oikeasti suhtautua vakavasti. Vaikka helposti tekisikin mieli ajatella, että kyseessä on vain yksi koerupeama, jonka tuloksilla ei ole loppujen lopuksi mitään väliä, kokeita ei kannata halveksua. Joidenkin alojen pääsykokeisiinkin nimittäin lähtee kutsu ainoastaan parhaimmin yo-kokeissa menestyneille. Plus ks. edellinen kohta.

5. Keskitä voimavarasi

Selvitä, mihin kaikkiin paikkoihin samalla pääsykoemateriaalilla voi hakea. Hyödynnä tätä. Ei kannata hakea kuuteen paikkaan, joihin jokaiseen on erilainen, laaja pääsykoemateriaali. Sen sijaan keskitä voimavarasi yhteen tai korkeintaan kahteen materiaaliin, jotka käyt oikein huolellisesti läpi. 

Itse luin yhden pääsykoekirjan, joka olisi kelvannut kolmiin eri pääsykokeisiin. Tampereen journalistiikan kokeeseen piti lisäksi lukea artikkelikokoelma, samoin Helsinkiin olisi pitänyt, mutta siihen en jaksanut perehtyä, joten en mennyt pääsykokeisiinkaan. Jyväskylään riitti pelkkä kirjaan perehtyminen (+ ryhmäkeskustelu). 

6. Kikkaile pääsykokeissa

Hae aloille, joiden pääsykokeissa uskot menestyväsi. Mikäli kirjalliset kokeet eivät ole sinun juttusi, hae alalle, jonka pääsykokeessa painotetaan suullista esiintymistä, ryhmätyöskentelyä, haastattelua, ennakkotehtävää… Itse hain yhteisöviestintään sillä perusteella, että pääsykoe koostui yksilöhaastattelusta ja ennakkotehtävästä, joka oli puhe. Ajattelin, että miksikäs ei, kun pääsykoekirjoihin ei tarvitse perehtyä viikkotolkulla etukäteen, kun sellaisia ei yksinkertaisesti ole.

7. Ole parempi kuin muut


Toki, mikäli kikkailu ei ole sinun juttusi, voit myös hautautua huoneeseesi ja taikoa itsesi sisään yliopistoon tahkoamalla pääsykoemateriaalien sisältöjä kunnes osaat jokaisen desimaalipilkun jokaisesta kirjan kaaviosta. Senkin olen kuullut toimivan. Itseä vain laiskotti yo-kokeiden jälkeen niin paljon, että tuommoinen tahkoaminen ei olisi onnistunut. Silti todellakin nostan hattua jokaiselle, joka jaksaa olla parempi kuin muut ja nappaa sen lääketieteen opiskelupaikan Helsingistä! 

*

Kuten olen aiemminkin jo kertonut, mulla on tänä keväänä on taas pääsykokeet edessä. Viimeksi hakiessani yritin vain sohia ympäriinsä yrittäen päästä sisään johonkin. Nyt tiedän, että haluan opiskelemaan kirjallisuutta. Luotan silti siihen, että Jyväskylään haluaa opiskelemaan harvempi kuin esimerkiksi Tampereelle. Ylioppilaskokeissa olen jo panostanut, joten ennakkopisteet on hallussa, ja voimavarani aion todellakin keskittää. Sen lisäksi aion yksinkertaisesti olla parempi kuin muut. Tällä strategialla aion siis napata oman yliopistopaikkani. Mites te muut tänä keväänä hakevat? Löytyikö näistä hyödyllisiä vinkkejä? Kuinka te aiotte kikkailla itsenne sisälle yliopistoon?

Korkeakoulujen yhteishaku 16.3.2016 klo 8.00 - 6.4.2016 klo 15.00

1. maaliskuuta 2016

AND THE OSCAR GOES TO...


Hei, puhutaanko vielä hetki Oscareista? Viime postauksessani vaahtosin siitä, kuinka Leonardo DiCaprion ei mielestäni pitäisi saada The Revenantista pystiä. Seison yhä sanojeni takana. Leo ei kyseisessä elokuvassa puhu paljoa, ainoastaan antaa animaatiokarhun riepotella itseään, irvistelee, örisee ja pyörii maassa. Eräs kriitikko kirjoitti, että on helppo näytellä, että kärsii kylmyydestä ja kurjuudesta, jos oikeasti kokee kylmyyttä ja kurjuutta. Niiii-in.

Olen silti onnellinen Leonardo DiCaprion palkitsemisesta. Vaikka hän ei tästä roolista mielestäni palkintoa ansaitsekaan, hän on aiemmin tehnyt upeita rooleja, joista hänet olisi pitänyt palkita. Siksi haluankin ajatella, että palkinto tuli kokonaisuudesta, eikä yksittäisestä roolista, vaikka tiedänkin, että tässä ei nyt ollut kyse elämäntyöoscarista.

Spotlight oli ehdokkaista muuten aivan oikea voittamaan parhaan elokuvan palkinnon. Elokuvan teemat ovat käsittämättömän tärkeitä ja toimittajaopiskelijana todella rakastan sitä, että elokuva, joka kertoo tutkivasta journalismista ja julistaa sen tärkeyttä, voitti. <3

Oon kuunnellut tätä kirjoittaessani The Hateful Eightin soundtrackiä, josta Ennio Morricone nappasi itselleen täysin ansaitusti oscarin. Huikeeta musiikkia! Iloitsen myös Ex_Machinan erikoistehostepystistä, koska se elokuva on taidokkaasti rakennettu ja upea, ja ne erikoistehosteet on ihan mahdottoman siistejä! Sitä leffaa katsoessa uskoo kaiken näkemänsä todeksi, eikä erikoistehosteita edes tajua erikoistehosteiksi - siinä on mun mielestä todellista taitoa.

Entäs ne mekot ja kampaukset sitten? Kampausrintamalla ei nähty oikeastaan mitään suurta ja ihmeellistä. Tämän vuoden trendi oli selvästi avonaiset tai puoliksi avonaiset hiukset. Tyyli sopi joillekin, esimerkiksi Alicia Vikanderin osittain taakse vedetty kampaus oli hurjan nätti! Silti monien näyttelijöiden hiukset näyttivät yksinkertaisesti sotkuiselta pehkolta, esimerkiksi Saoirse Ronanin hiukset.

Mekoissa trendi puolestaan oli avonaiset ja syvään uurretut kaula-aukot. Olin ylipäätänsäkin vähän pettynyt tän vuoden mekkotarjontaan. En pitänyt yhdestäkään mekosta tosi tosi tosi paljon, kuten usein aiempina vuosina olen pitänyt. Keräsin kuitenkin muutaman puvun, joista pidin enemmän kuin muista (eivät ole suosikkijärjestyksessä).



1. Alicia Vikanderia verrattiin sosiaalisessa mediassa Oscar-illan aikana Kaunottaren ja hirviön Belleen - eikä suotta. Toi mekkohan on kuin suoraan Disney-leffasta! Vikanderin tyyli oli hurjan tyttömäinen ja suloinen! Ainoa, mikä mua jäi mietityttämään, on toi mekon helman pituus, joka on hämmentävä.

2. Lady Gagan housupuku oli jännä! Se näyttää niin erehdyttävästi mekolta, että siinä vaiheessa, kun tajuaa, että kyseessä onkin housupuku, ei voi muuta kuin ihastella.

3. Sofia Vergaran tummansinisen mekon leikkaus oli mun mielestäni hurjan kaunis. Mekko oli klassinen, eikä liian kokeileva, mikä on aina varma valinta.

4.Brie Larsonin mekko on väriltään kaunis ja tykkään leikkauksesta, mutten ole aivan varma, mitä noista helman röyhelöistä pitäisi ajatella. :D

5. Jennifer Garner oli myös pukeutunut hyvin klassisen malliseen mekkoon. Pidän kuitenkin tuosta yläosan leikkauksesta, yksihihaisuudesta ja materiaalien vaihtelusta.

6. Cate Blanchetin mekko oli myös ihanan raikas ja tyttömäinen! Pitkään mietin, pidänkö noista hursuloista, joita mekko on täynnä, mutta päätin pitäväni.

Kokonaisuudessaan gaala oli mun mielestä varsin onnistunut. Illasta jää mieleen Mad Maxin käsittämätön voittoputki, hurjan suloinen Jacob Tremblay, palkintoja jakavat minionit, letkeä tunnelma sekä halu mennä leffaan katsomaan Room ja The Big Short.

Keillä oli teidän mielestänne Oscareiden upeimmat puvut? Entä menivätkö palkinnot mielestänne nappiin?