ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

27. helmikuuta 2016

ELOKUVISSA

Sunnuntaina on taas aika käpertyä lämpimän viltin sisälle, hamstrata lähelle kannullinen teetä ja eväspikkuleipiä, ja napsauttaa televisiosta päälle kanava, joka näyttää Oscar-gaalan suorana lähetyksenä. Itse olen nähnyt hävettävän vähän ehdokkaaksi asetettuja elokuvia. Viime aikoina olen kuitenkin yrittänyt kunnostautua, ja käynyt katsomassa Joyn, The Revenantin sekä Spotlightin.

JOY

Tarina amerikkalaisesta kotirouvasta, joka ei suostu alistumaan siihen rooliin, jota yhteiskunta ja lähipiiri yrittää hänelle tarjota. Joyn kodissa asuu hänen kahden lapsensa lisäksi myös ex-mies, josta nainen on eronnut kaksi vuotta aiemmin, äiti, joka tuijottaa vuoteessaan kaikki päivät pelkkiä saippuaoopperoita sekä isoäiti, jolla on suuri sydän ja lempeät kasvot.

Elokuvan rakentuu arkisista asioista, pienistä unelmista jotka kasvavat suuriin mittasuhteisiin, rahanahneista sukulaisista ja innovaatiosta, jonka takana päähenkilö seisoo loppuun asti. Juoni koostuu yksinkertaisista aineksista, mutta onnistuu silti valloittamaan voimaannuttavuudellaan. Viesti on klassinen mutta vahva: usko omiin unelmiin saa ne toteutumaan.

Omaperäinen henkilökaarti ja Jennifer Lawrencen uskomattoman taitava roolityö ovat elokuvan parasta antia.

Elokuvalla on yksi Oscar-ehdokkuus. 

THE REVENANT

Karhu hyökkää miehen kimppuun, ja hänet hylätään luonnon armoille, koska hänen kuljettamisensa takaisin kotiin olisi liian vaikeaa. Mies kuitenkin voittaa fyysiset vammansa mielen voimalla ja lähtee pitkälle matkalle kohti kotiaan hautoen kostoa miehelle, joka murhasi hänen poikansa.

Elokuva on väkivallan ja veriroiskeiden ilotulitusta. Intiaanit leikkaavat ihmisiltä päänahkoja, ihmiset ampuvat intiaaneja, Leonardo DiCaprio rämpii metsässä ja tappelee karhujen kanssa. Välillä kuva pysähtyy, takaumien suvantokohdat ja kaunis luontokuvaus tarjoavat pakopaikan hengästyttävän ahdistavasta tarinasta.

Elokuva ei tarjoa onnellisia hetkiä. Se on jatkuvaa epäonnea ja kamppailua, inhorealistista kuvausta fyysisistä vammoista ja ihmiskehosta. Leonardo DiCaprion Oscar-patsas taitaa jäädä tänäkin vuonna saamatta, sillä mies ei paljoa muuta tee kuin murahtelee ja möyrii maassa elokuvan ajan.

Elokuvalla on yksitoista Oscar-ehdokkuutta. 

SPOTLIGHT

Bostonilaisen sanomalehden toimittajatiimi alkaa tutkia, kuinka paikalliset katolilaispapit hyväksikäyttävät lapsia. Elokuva mediasta, mädäntyneistä kirkollisista rakenteista, salailusta ja häpeästä.

Vaikuttava, koskettava ja hyytävä. Tarkasti rakennettu elokuva, jonka palaset tosin hukkuvat juonen kokonaisvaltaisuuden alle. Henkilödraamaan ei tartuta, hienot näyttelijäsuoritukset tukevat juonta, mutta eivät kohoa tarinan yläpuolelle. Henkilöt jäävät etäisiksi, mikä toisaalta on tarkoituskin: tarina itsessään kantaa elokuvaa, juoni punoutuu hengästyttäväksi kudelmaksi, jota ei haluaisi uskoa todeksi.

Elokuva saa toimittajien arjen näyttämään salapoliisityöltä. Voi kun itsekin saisi olla toimittajasalapoliisi.

Elokuvalla on seitsemän Oscar-ehdokkuutta. 

Aiotteko te katsoa Oscar-gaalan? Entä oletteko nähneet muita ehdokasleffoja, joita voisitte suositella katsottavaksi?

24. helmikuuta 2016

PASTELLIAAMU

Oon ollut kipeenä viime viikon lopulta asti, maannut sängyssä suurkuluttaen nenäliinoja ja katsoen Netflixiä. Maalasin varpaankynnet keväisiksi, join vadelmateetä ja nukuin kellojen ympäri. Nyt tuntuu jo paremmalta. Minä sulan kohmeesta ja palaan maan pinnalle värikkäistä unistani.

Kaveri toi viikonloppuna mulle ja kämppikselle tulppaaneja. Mä nappasin yhden omaan huoneeseeni ja järjestelin pöydälle asetelman. Siihen kuuluu myös toiselta kaverilta saamani yli-ihana Kastehelmi-tuikkulyhty, johon oon rakastunut jo ihan lähtemättömästi.

Ensi viikonloppuna on Oscar-gaala. Pitäisi ehtiä vielä käydä elokuvissa katsomassa muutama leffa, jotta voisin kattavammin arvioida omat voittajasuosikkini. The Big Short ja Spotlight ainakin kiinnostaisivat, kiehtoisivat, kutkuttaisivat. Ehkä huomenna on leffapäivä.

Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin? Onko teille flunssankarkoitusvinkkjeä, joilla tästä tuhinasta pääsisi lopullisesti eroon? 

22. helmikuuta 2016

MIKÄ MINUSTA TULEE ISONA?



Kun minä olin lapsi, päätin, että minusta tulee isona etsivä. Sellainen, joka ratkoo arvoituksia ja saa kiinni oikeita salakuljettajia kotikuntani pelloilla. Sellainen, joka löytää salakäytäviä ja syö aina eväitä vanhojen linnojen käytävillä niin kuin lapset Viisikko-kirjoissa. 

Kun minä olin yläkoulussa, päätin, että minusta tulee lääkäri. Opiskelin lukiossa pelkkää kemiaa, biologiaa ja fysiikkaa. Opiskelin kapillaari-ilmiöstä, tislauksesta, painovoimasta, vetovoimasta, vastavoimasta. 

Kun minä olin lukiossa viimeistä vuotta, päätin, että minä haluan isona vain kirjoittaa. Minä hain yliopistoon lukemaan journalistiikkaa. Pääsin sisään. Minusta tulee toimittaja, päätin. 

Faktahan on kuitenkin se, että Suomessa on yli 1200 työtöntä toimittajaa

Lukiossa ajattelin, että toimittajan työ on pelkkää kirjoittamista, mielenkiintoisiin ilmiöihin ja ihmisiin tutustumista, kirjoituskoneita ja teehetkiä. Uutistoimittajaksi en ole koskaan halunnut, ja vietettyäni yhden kesän työskennellen pienessä, seitsemänä päivänä viikossa ilmestyvässä uutislehdessä, käsitykseni vahvistui. En halua työskennellä jatkuvasti niin suuren stressin alaisena, en halua joutua kirjoittamaan aiheista, joista minulla ei ole minkäänlaista taustatietoa ja joista koen olevani epäpätevä kirjoittamaan, en halua ahdistella paikallisia televisiotähtiä auto-onnettomuuden jälkeen ja kysyä, mikä on vointi tänään. En jaksa jatkuvasti kiinnostua uusista uutisista, en halua verkostoitua oman alan ihmisten kanssa, en halua brändätä itseäni. 

Olin koko viime syksyn hurjan ahdistunut. En tiennyt, mitä haluaisin opiskella, minusta tuntui, että mikään ei kiinnosta, eikä minulle ole olemassa sopivaa alaa, enkä koskaan tule saamaan mieluisaa työpaikkaa. Joululomalla kuitenkin tein oivalluksen, ja muutama viikko sitten paljastin jo bloginkin puolella, että olen alkanut haaveilla uusista pääsykokeista. 

Aion keväällä nimittäin hakea opiskelemaan äidinkielen opettajaksi, kirjallisuus pääaineenani, tänne Jyväskylään. Luen kirjallisuutta jo nyt sivuaineena, ja olen tajunnut, että se kiinnostaa minua loputtoman paljon. Opintojeni päätyttyä minulla olisi pätevyys toimia joko äikän opena, kirjoittamisen ohjaajana, kustannustoimittajana, kulttuurintuottajana tai vaikka kulttuuritoimittajana. Olen myös miettinyt, että opettajan opinnot tehtyäni tekisin päälle vielä opinto-ohjaajan pätevyyden antavat 60 opintopistettä. Tämä siitä syystä, että monilla tuntuu olevan käsittämättömän huonoja kokemuksia opoista - minulla myös. Minä haluaisin olla oikeasti hyvä opo. Sellainen, joka kuuntelisi ja ymmärtäisi myös väsynyttä opiskelijaa. Ei ainoastaan käskisi ryhdistäytymään, vaan tarvittaessa osaisi ohjata vaikka kuraattorille tai opintopsykologille, tarjoaisi teetä ja suklaakeksin, kuuntelisi ja kohtaisi yksilönä. 

Unelma-ammattini on tosin lapsesta lähtien ollut kirjailija. Suomessa on kuitenkin aika epätodennäköistä kyetä elättämään itseään kirjailijana. Siksi minun lienee välttämätöntä opiskella itselleni jokin toinen ammatti - mieluusti sellainen, joka liippaa mahdollisimman läheltä kirjoittamista, lukemista ja mediaa, joita pidän hurjan mielenkiintoisina. 

En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Tällä hetkellä haluan vain haalia itselleni pätevyyttä tehdä mahdollisimman monenlaisia asioita. Haluaisin työllistyä ammattiin, joka on inspiroiva ja luova ja jonka kautta saisi mahdollisesti vaikuttaa maailmassa vallitseviin epäkohtiin. Haluaisin saada ihmiset ajattelemaan asioita. En ole sulkenut vielä toimittajan uraakaan pois laskuista, mutta sellainen toimittaja en halua olla, joka keksii klikkiotsikoita iltapäivälehtien nettisivuille. Haluaisin mieluummin tehdä syvällistä, tutkivaa journalismia. Kuvareportaaseja ulkomailta tai kotimaasta, kohdata tavallisia ihmisiä ja poikkeavia ilmiöitä.  Kirjoittaa kulttuurijutuista, ulkomaista, epäkohdista. 

En vielä tiedä, jatkanko myös journalistiikan opiskelua. Tavallaan minua kiinnostaisi tehdä ainakin aineopinnot loppuun, tavallaan olen aika puhkipalanut koko oppiaineeseen. Mikäli ovet eivät avaudu kirjallisuuteen vielä tänä keväänä, yritän seuraavana uudelleen. Suunnitelmat elävät, minä muutun ihmisenä. Voihan se olla, että minusta sittenkin tulee isona etsivä. 

kuvan nappasi ystäväni 
Riina syksyllä 2015

P.S. Oon huomannut, että mun sisäinen oponi on päässyt jo vähän vauhtiin näiden postausten kanssa. :D Tämän postauksen lisäksi olen nimittäin jo kirjoittanut postauksen 11 vinkkiä: mistä motivaatiota opiskeluun? ja Sinustako toimittaja?. Lisäksi mulla on suunnitteilla muutama muukin opintoihin, yliopistoon ja pääsykokeisiin liittyvä postaus. Hupsista :D

20. helmikuuta 2016

VASTAUKSIA OSA 2


Heissan, ihanat ihmiset ja kaunista lauantaiaamupäivää jokaiselle! Tässä vihdoin loputkin vastaukset kysymyksiinne! Opiskeluaiheinen postaus on vielä valmisteilla, siinä pureudutaan sitten vielä niihin ammatinvalinta- ja urahaavekysymyksiin. :) 

Tulevaisuus

Millaisia tavoitteita sulla on lähitulevaisuudelle?

Haluaisin oppia erottamaan vapaa-ajan ja työn tehokkaamin toisistaan, olemaan enemmän läsnä niissä tilanteissa, kun näen ystäviäni ja laittamaan puhelimen niiksi hetkiksi laukkuun, lukemaan enemmän kirjoja, säästämään rahaa ja oppia siivoamaan sotkuni tehokkaammin. 

Millaisia kesäsuunnitelmia sulla on?

Ne on vielä aika auki. Sen tiedän, että haluan jossain vaiheessa matkustaa ulkomaille ja että luultavasti osan kesästä haluaisin tehdä töitä, mutta enempää en vielä tässä vaiheessa uskalla sanoa näin julkisesti :) Pienempiä suunnitelmia ovat sitten ne, että haluaisin viettää aikaa perheen, poikaystävän ja kavereiden kanssa, matkustella Suomessa, valvoa kesäöitä, syödä paljon hyvää jäätelöä ja nauttia lämmöstä ja valosta <3 

Minkä lajisen puun haluaisit istuttaa talosi pihaan, jos joskus omistat omakotitalon? Vai haluaisitko puita ollenkaan? :O

Mä rakastan kirsikkapuita! Niiden kukat on vaan jotain niin suloisia! Mut en tiedä, haluaisinko istuttaa puita itse - haluaisin ennemminkin, että siinä talon pihassa ois jo isot jykeväoksaiset puut istutettuna, ja että niiden puiden oksille vois kiivetä lukemaan kirjaa lämpimänä kesäpäivänä. Oih! 

Minkälaista toivot elämäsi olevan viiden tai kymmenen vuoden päästä?

Viiden vuoden päästä haluaisin olla aikalailla yliopisto-opintojeni loppusuoralla, matkustellut sikin sokin ympäri maailmaa ja mielellään naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa. Kymmenen vuoden päästä haluaisin työskennellä jossakin mielekkäässä työssä ja että ensimmäinen romaanini olisi viimeistään silloin julkaistu. 

Millaisesta perheestä tai talosta haaveilet?

Haaveilen vanhahkosta omakotitalosta, jossa ei ole sisäilmaongelmia ja jossa olisi suloinen pieni piha, jota ei olisi liian vaikea hoitaa. Isot ikkunalaudat, joilla voisi istua on must. :D Kaksi tai kolme lasta, kirahvi, kissa ja aviomies olisi unelma. <3 

Ruoka

Tee vai kahvi?

Ehdottomasti haudutettu tee! Aaaah! <3 Kahvia en itse asiassa juo lähes lainkaan, joskus ainoastaan siten, että puoli kuppia on kahvia, puolet maitoa ja sitten sekaan vähintään neljä teelusikallista kaakaojauhetta :D 

Mikä on sun ikimuistoisin makuelämys?

Istanbulissa käytiin opiskelukavereiden kanssa syömässä ravintolassa, jossa saatiin pilkkahintaan viiden ruokalajin päivällinen. En suoraan sanottuna muista, millon oisin syönyt yhtä hyvää ruokaa tai yhtä paljon! Ja ylipäätäänkin riisi Istanbulissa! Se oli niin käsittämättömän ihanan makuista, että sitä olisi voinut syödä pelkälteenkin isoja kulhollisia! <3

Mikä on sun lempiherkku? 

Turkinpippurit, suklaa, berliininmunkit, juustokakut, Pringles-sipsit, prinsessakakku, mikä tahansa missä on kinuskia, Arnold'sin donitsit, macaronleivokset, juustonaksut, marengit, tuoreet vadelmat, nuotiolla paahdetut vaahtokarkit... En varsinaisesti pysty nimeämään ainoostaan yhtä :D Oon nimittäin aika perso makeille asioille ja herkuille :D

Filosofiset

Mitä on sun mielestä todellinen onnellisuus?

Se että ihmisellä on joku tai jokin, jota saa rakastaa ja joka rakastaa häntä takaisin. Olipa tämä joku tai jokin ihminen itse, ystävä, puoliso, perheenjäsen, joku muu läheinen, lemmikkieläin, Jumala, jokin muu tai yhdistelmä edellämainituista. 

Jos voisit puhua koko maailmalle 30 sekunnin ajan, mitä sanoisit?

Naiset on ihmeellisiä. Kohdelkaa niitä prinsessoina, antakaa niille samat oikeudet kuin miehillekin, älkääkä sortako niitä jatkuvasti. Myös miehet on ihmeellisiä, arvostakaa niitäkin. Jeesus on muuten kuollut sunkin syntiesi puolesta. Sotiminen on tyhmää, voisitteko lopettaa sen? Ihmiset, opetelkaa lähdekriittisiksi ja hankkikaa itsellenne medialukutaitoa. Päättäjät, investoikaa nuoriin ja opiskelijoihin ja parantakaa ongelmien ennaltaehkäisevyyttä. Rikkaat, lopettakaa köyhien riistäminen ja ruokkikaa nälkäiset. 

Mitä pidät Jeesuksen tärkeimpänä tekona maanpäällisen elämänsä aikana? Joku sellanen konkreettinen teko (tai useampia) mikä on jäänyt mieleen mist haluisit ottaa mallia? 

Eeei huh! Tää on vaikee! En usko, että pystyn sanomaan yhtä tärkeintä tekoa, mutta sanon sellasen, mistä haluaisin ottaa mallia. Mulle nousi nimittäin ekana mieleen stoorit Sakkeuksesta ja Matteuksesta, jotka oli molemmat publikaaneja, jotka keräsivät ihmisiltä veroja. Tyypillisesti publikaanit nyhti ihmisiltä irti liikaa rahaa, ja laittoivat ylimääräiset rahat omaan taskuunsa. Jeesus tiesi tämän ja silti hengaili molempien kanssa. Ihmiset ja erityisesti farikseukset paheksui tätä, koska publikaaneja pidettiin syntisinä ja niitten toimintaa paheksuttiin. Jeesus toteaa Matteuksen tarinassa, että ei hän ole tullut hurskaita vaan syntisiä varten. Mäkin haluaisin olla sellainen, joka ei tuijota ihmisten ulkonaisia tekijöitä, vaan joka pystyis olemaan ystävällinen ja ystävä niillekin, joita ihmiset yleisesti halveksuu. 



Randomit

Mitkä kolme Disney-leffaa sulle tuli ekana mieleen kun luit tän kysymyksen? :D

Jostain syystä Pinokkio, Tuhkimo ja Aristokatit. Oisin tosin halunnut, että mun mieleen ois tullut Räyhä-Ralf, Kaksin karkuteillä ja Tarzan. 

Jos olisit Haluatko miljonääriksi? -ohjelmassa, ja vastaan tulisi kysymys, johon et tietäisi vastausta, niin minkä kolmesta oljenkorresta käyttäisit ekana? (Jos et muista, niin ne kolme oljenkortta on kaverille kilauttaminen, kahden väärän vastauksen poistaminen ja studioyleisöltä kysyminen.)

Kilauttaisin kaverille, koska kaveri voisi tsekata vastauksen netistä :D En tosin luultavasti menisi koko ohjelmaan, koska oon surkee tietokilpailuissa :’D

Kuka muistuttaa sinua eniten: Niiskuneiti, Pikku Myy vai Muumimamma? Perustele!

Luulen, että mussa on vähän noista kaikista. Mussa on jonkin verran Niiskuneidin turhamaisuutta, Pikku Myyn ilkikurisuutta ja toisaalta myös Muumimamman suurisydämisyyttä. Tein tän kysymyksen innoittamana Kuka muumihahmoista olet? -testin netissä toivoen, että se antaisi mulle jonkinnäköisen selvyyden asiaan, mutta sen mukaan oon itse asiassa Nuuskamuikkunen :D Sitten tein toisenkin testin, jonka tuloksena olen Muumimamma. Poikaystävä totesi nokkelana, että tämähän tarkoittaa nyt sitten sitä, että mä oon Muumimuikkunen tai Nuuskamamma. Ei huh :D Mutta noista annetuista vaihtoehdoista oon eniten Muumimamma, kuuntelemassa lempeästi toisia ihmisiä ja tuputtamassa vieraille vielä vähän lisää ruokaa :D 
*


Tähän lienee hyvä lopettaa :D Kiitos vielä hurjan paljon kaikille kysymyksien esittäjille! <3

kuvat kaikki muut 
paitsi viimeinen kuva 
minun itseni ottamia, 
viimeisen nappasi Jenna kesällä 2014

18. helmikuuta 2016

IHMETELLEN

Poikaystävän uuden asunnon paljaat seinät antoivat mainiot puitteet valokuvaamiseen. Niinpä säädin kameran asetukset, laitoin itselaukaisimen päälle ja astelin suihkunraikkaana, tukka vielä kosteana kameran eteen. Näistä tuli mun mielestä hurjan kivoja! Tykkään tuosta hiusten hulmahtelusta, siitä miten kamera on muuttanut hiukset vanuksi ja tuuleksi ja pumpulipilveksi. 

On vain kaksi tapaa elää elämä. 
Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä. 
Toinen on kuin kaikki olisi ilmeellistä. 

- sanoi joku ihminen, väitetään Albert Einsteinin sanomaksi, 
mutta olen skeptinen tehtyäni taustatutkimusta

Toivon, että en koskaan lakkaisi ihmettelemästä maailmaa.

Tänään ihmettelen sitä, kuinka taitavasti Juha Itkonen rakentaa sanoista torneja ja linnoituksia novellikokoelmassaan Huolimattomia unelmia.

Tänään ihmettelen pikkulintujen jalkoja - kuinka pienet ja heikoilta näyttävät ne ovatkaan, mutta silti kannattelevat lintua, joka seisoo oksalla ja laulaa kevättä olevaksi.

Tänään ihmettelen. Toivottavasti vielä huomennakin.

Minun piti mennä katsomaan kaverin penkkareita, mutta taisinkin tulla kipeäksi. Ainakin kurkussa on valloillaan pieni bakteerien ilotulitus, joka korventaa ja kipristelee. Seuraavaksi aionkin ihmetellä Netflixin ohjelmatarjontaa ja sitä, kuinka hyvältä kupillinen persikkaroibosta voi maistua.

16. helmikuuta 2016

VASTAUKSIA OSA 1

Tässä vihdoin ensimmäinen joukkio vastauksia kysymyspostaukseen! Täytyy vielä kiittää kaikkia, jotka kysymyksiä mulle heittelivät - ne oli oikeesti hurjan hyviä ja kiehtovia kysymyksiä kaikki! <3
Jaottelin nää muutamaan kategoriaan. Tässä postauksessa käsitellään osiot minä ja matkustelu, seuraavassa osiossa puolestaan tulevaisuus, ruoka, filosofia ja randomit. Ammatinvalintaan ja urahaaveisiin liittyvät kysymykset puolestaan käsittelen kokonaan omassa postauksessaan. ;) 

Huomasin muuten, etten oo kauheen hyvä vastaamaan superlatiivikysymyksiin :D Siks en ookaan usein edes yrittänyt keksiä ainoostaan yhtä "suurinta", "parhainta" tai "ihaninta", vaan luettelen useimmiten joukkion kärkipäässä olevia suurimpia, parhaimpia ja ihanimpia. Toivottavasti kestätte tän :'D

Minä

Mitä sinulle kuuluu?

Tällä hetkellä tätä kirjoittaessani oon aika positiivisella mielellä! Ulkona on ihan huikee keli, siellä paistaa aurinko ja on ihanan lumista, oon muutaman tunnin päästä lähössä leffaan käyttämään Finnkinon ilmaislippuani ja illalla meen viettämään aikaa poikaystävän kanssa. Kokonaisuudessaan elän kuitenkin tällä hetkellä sellaista aikaa, että vaikka oon jatkuvasti yhtä vaaleanpunaista rakastunutta palluraa, samanaikaisesti tietyt arkiset jutut tuntuu tosi raskailta. Narnia-talven kauneudesta huolimatta haaveilen kesästä ja matkustamisesta, ja ikävöin lämpöä. <3 

Mikä on sun suurin haave?

Matkustella paljon maailman eri kolkissa läpi koko elämän. Avioitua maailman ihanimman miehen kanssa. Että mun kirjoittama kirja joskus julkaistaisiin. Että löytäisin mielekkään, luovan ja inspiroivan työn. Että voisin vaikuttaa maailmassa vallitseviin epäoikeudenmukaisuuksiin kirjoittamalla, valokuvaamalla tai muilla tavoilla. Että saisin ihmisten silmiä avattua näkemään ja ihmisten korvia kuulemaan. 

Millaisten ihmisten seurassa viihdyt? 

Viihdyn tosi monenlaisten ihmisten seurassa. Ehkä eniten sellaisten, joiden kanssa voi puhua luovista asioista, matkustelusta, syvällisistä asioista, kauniista asioista, uskonnosta, tieteestä tai koulutuspolitiikasta. Pidän myös ihmisistä, joiden kanssa voi nauraa, käydä kahviloissa tai jotka pitävät hyvästä ruoasta. :)

Mihin asioihin oot eniten tyytyväinen itsessäsi? 

Luovuuteen, empatiakykyyn, esteettiseen silmään, kuuntelemisen taitoon ja kriittiseen ajatteluun

Mikä tekee sut tällä hetkellä onnelliseks? 

Unelmoiminen, arjen pienet kauniit asiat, yölliset teehetket, asiat joille saa nauraa, lukeminen ja läheiset ihmiset <3

Kehu hieman itseäsi, missä olet hyvä/paras/taitava?

Voi apua, ei suomalaisia saa laittaa kehumaan itteensä :D Ää, jos on pakko sanoa jotain, niin oon mielestäni hyvä kirjoittamaan, toisinaan myös otan ihan kivoja valokuvia ja olen myös hyvä kuuntelemaan. 

Jos saisit yhden kokonaisen vapaapäivän, jolloin sinun ei tarvitsisi miettiä/murehtia mitään, mitä tekisit?

Makaisin auringossa, söisin juustoja ja joisin viiniä ja lukisin hyvää kirjaa <3 

Jos voisit nimetä itsesi uudelleen, minkä nimen valitsisit?

Haha, ihan huikee kysymys :D En oo hirveesti miettinyt tätä aiemmin, koska mä itse asiassa tykkään mun nimestäni aika paljon, mutta nyt kun tuli puheeksi, niin mun mielestä Unna on kauheen hauska nimi. Se ois tosi erikoinen, eikä kovinkaan monella ois samaa nimeä, ja toisaalta se on tosi samantyylinen kuin mun nykyinen nimi, niin en välttämättä kokisi kauheen suurta identiteettikriisiä, jos päätyisin vaihtamaan nimeni :D 

Millainen ois sun mielestä täydellinen viikonloppu? 

Aurinkoinen kesäviikonloppu, jolloin saisi matkustaa Suomessa johonkin mielenkiintoiseen paikkaan poikaystävän kanssa, syödä piknik-eväitä ulkona, kävellä leudossa suviyössä käsikädessä aamun pikkutunneille asti, kuunnella hyvää musiikkia ja keskustella ja nauraa ja nauttia elämästä. 

Mikä on yksi onnellisimmista lapsuuden muistoistasi?

Olin ehkä viisivuotias ja mä ja mun kaks pikkuveljeä ja äiti ja isä nukuttiin yö kaikki poikittain mun vanhempieni vuoteessa. Iskälle tuli kai jalat jotenkin kipeiksi siitä, niin ei koskaan tehty sitä uudelleen, mutta sen yhden yön ajan oli ihan käsittämättömän metkaa olla äidin ja isän sängyssä retkellä. :D

Tai se, kun oltiin iskän kanssa kaksin Kansanlähetyspäivillä yksi kesä. Mä olin alakouluikäinen, ehkä kolmannella tai neljännellä luokalla. Mä jäin lastenohjelmaan ja iskä meni kuuntelemaan jotain aikuisten opetusta. Niiden piti loppua samaan aikaan, mutta mun ohjelma loppuikin aiemmin. Meinasin alkaa panikoida, kun iskä ei ollutkaan sovitussa paikassa sovittuun aikaan (eikä siihen aikaan ihmisillä vielä ollut matkapuhelimia). Lähin harhaileen parkkipaikalle, mutta en löytänytkään meidän autoa, koska iskä oli mennyt kuuntelemaan sitä opetusta autolla. Oli yks helpottavimmista tunteista ikinä, kun näin iskän kävelevän autojen välistä ja kun se tuli halaamaan mua. Kotimatkalla myös satoi vettä niin rankasti, että iskän piti ajaa auto tien sivuun, koska tietä ei pystynyt näkemään veden takaa. Se oli hurjan jännää, eikä mua ei pelottanut yhtään, koska iskä oli siinä lähellä. :)







Matkustelu

Mikä matkustelussa on sun mielestä kaikkein parasta? 

Rakastan sitä, kun saan kohdata uusia ihmisiä, ja kuulla millaisia tarinoita heillä on kerrottavana. On kiehtovaa, kuinka erilaisia elämäntarinoita ihmisillä on ja niitä on useimmiten hurjan inspiroivaa kuunnella. Rakastan paikallista ruokaa ja kulttuurielämyksiä, huikeita maisemia, linnoja sekä kokemuksia, joita en voi saada koti-Suomessa. 

Mikä on sun lempikaupunki Suomessa?

Luultavastikin Tampere. Oon vaan epätoivoisen rakastunut siihen kaupunkina, vaikken koskaan ookaan asunut siellä. Myös kaupungit, joissa oon asunut, eli Jyväskylä ja Hämeenlinna, on kauniita kaupunkeja. 

Entä ulkomailla?

Lontooseen rakastun aina uudelleen. Myös Istanbul on rakkaus. <3 

Mikä on kivoin maa missä olet olet käynyt? 

Äääh ei tämmöstä saa kysyä! :D En valitettavasti oo reissanut yhden maan sisällä kovinkaan paljoa, joten mun tietous rajoittuu ainoostaan yhden maan yhteen kaupunkiin, mikä ei aina anna kauheen kattavaa kuvaa koko maasta… Iso-Britannia on kuitenkin yks maista, joka kiehtoo mua eniten kokonaisuudessaan niistä maista, joissa oon käynyt. 

Minne haluaisit matkustaa missä et ole käynyt vielä? 

Aikalailla kaikkialle :D Tällä hetkellä eniten kutkuttelisivat Uusi-Seelanti, Islanti, Myanmar, Marokko ja Itä-Eurooppa. Myös kotimaahani haluaisin tutustua paremmin matkustelemalla! 

Kuinka usein matkustat?

Oon nuorempana matkustellut ainoostaan kerran vuodessa ulkomaille, Suomessa sitten sitäkin enemmän aina Lappia myöten. Esimerkiksi kuitenkin viime vuonna tein yhteensä kolme reissua ulkomaille ja vietin kaiken kaikkiaan 19 päivää reissussa. Tänä vuonna haluaisin ylittää viime vuoden reissupäivät :)


*


Tällaisia vastauksia näihin kysymyksiin! Jos mieleen putkahteli vielä tarkentavia lisäkysymyksiä tai muita kysymyksiä, joihin kaipaatte vastausta, jättäkää ihmeessä mielenne päällä olevat pohdiskelut tän postauksen kommentteihin tai kysymyspostauksen kommentteihin. Vielä muutamalle kysymykselle olisi tilaa seuraavan postauksen lopussa! ;) 

15. helmikuuta 2016

MAANANTAI-INSPIRAATIOTA

Ystävänpäivä tuli ja meni. Blogit täyttyivät vaaleanpunaisista asioista. Minä olin yhtä vaaleanpunaista palluraa ja autoin poikaystävää rahtaamaan muuttokuormaa uuteen asuntoonsa. Asunnon ikkunan takana on puu, jossa pikkulinnut loikkii aamuisin ja väijyy kadulla kulkevia ihmisiä.

Haaveilen kodista, jossa olisi vähän tavaraa, eikä mitään ylimääräistä. Silti kuvissa rakastun asuntoihin, jotka ovat täynnä isoja kirjahyllyjä. Miksi pitää olla sydämen niin ihastunut kirjamassojen pölyisiin rivistöihin?

Haluaisin oppia kuvaamaan tähtiä. Sellaisen kokonaisen taivaallisen meren välkettä ja kimallusta, vasten mustaa äärettömyyttä. Matkustaa keskelle erämaata, missä tähdet tuikkisivat kirkkaammin kuin valosaasteen pilaamissa kylissä ja taajamissa.

Olen tajunnut, että maailmassa ei taida olla montaakaan yhtä ihanaa asiaa kuin puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan pujahtaminen. Rakastan sitä tuoksua ja puhtaan puuvillan tuntua iholla. Oih!

Tässä muutamia kuvia, joista olen imenyt inspiraatiota tähän maanantaiilta-päivään: kirjahyllyistä, vanhoista ajoista, matkustusunelmista, mustavalkoisuudesta, pienistä arkisista asioista. Inspiroituuko joku muukin samoista kuvista?

kuvat: weheartit.com