VUODEN PARHAAT LEFFAT

kuvat: weheartit.com

Olen tänä vuonna nähnyt monia huikeita elokuvia. Tässä niistä muutamia.

Leffateatterissa nähtyjä:

Unbroken (2014)
Angelina Jolien ohjausdebyytti. Tarina olympiajuoksijasta, joka joutuu toisen maailmansodan melskeessä japanilaiselle vankileirille. Murtumaton mieli, alistumattomuus, tositarina. Lopussa itkettää.

Birdman (2014)
Parhaan elokuvan tämänvuotinen Oscar-voittaja, voittonsa ansainnut. Kertoo näyttelijästä, joka yrittää pyristellä irti nuoruutensa supersankarielokuvaroolista ja luoda uraa teatterilavoilla. Kamera seuraa näyttelijöitä kohtauksesta toiseen, elokuvaan rakentuu kiehtova kohtauksien jatkumo. Enemmän ajatuksia tässä postauksessa.

Eila, Rampe ja Likka (2014)
Harvinaisen hauska suomalainen komedia, joka kestää useammankin katselukerran. Sinikka ja Tiina Nopolan käsikirjoitus, pohdintaa suomalaisesta miehestä ja naisesta. Tiettyä runokielisyyyttä, rosoisuutta ja ajoittaista filosofiaa. Ei paljasta pintaa tai ääliöhuumoria niin kuin suomileffoissa yleensä, vaan elämänläheisyyttä ja lähikuvia muurahaisista.

Whiplash (2014)
Elokuva perfektionismin raadollisuudesta, täydellisyyden tavoittelusta. Nuori rumpali haluaa arvostetun jazz-orkesterin muusikoksi ja on valmis hakkaamaan kätensä verille päästäkseen mukaan. Miles Teller vakuuttaa nuorena pääosana. J.K. Simmos nappasi sekä miessivuosan Golden Globen että Baftan roolistaan julman ankarana kapellimestarina. Rumpusoolot ovat hypnoottista kuunneltavaa.

Inside Out (2015)
Valloittava! Oivaltava! Herkkä, nerokas ja hauska. Tarina Riley-tytöstä, jonka perhe muuttaa uuteen kaupunkiin, ja personifikoiduista tunteista, jotka ohjailevat häntä hänen päänsä sisällä. Mielensisäinen maailma on kiehtovin!

Miekkailija (2015)
Klaus Härön kaunis kaunis kuvaus neuvostoajan Virosta ja opettajasta, joka opettaa lapsille miekkailua ja unelmia. Pysähtyneitä hetkiä, pölyn laskeutumista puulattioille, hassuja vironkielisiä koukeroita. Ehdottomasti ansaitsisi ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Enemmän ajatuksia täällä.

Muualla tänä vuonna ensimmäistä kertaa katsomiani hyviä elokuvia:

Liikkuva linna (2004)
Koskettava, omaperäinen ja ihanan outo japanilaisanimaatio. Haluaisin joskus matkustaa ohjaaja-käsikirjoittaja Hayao Miyazakin aivoihin katsomaan hänen ajatuksiaan. Olisi jännin matkustuskohde ikinä! Elokuva on ehdottomasti katsottava alkuperäisäänillä, koska japani on yksi hassuimman kuuloisista kielistä.

Wall-E (2008)
Yksi poikaystävän suosikkianimaatioleffoista. Pysäyttävä tarina tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta on rappiolla ja robotit jääneet siivoamaan maapallon sotkuja siksi aikaa, kun ihmiset lekottelevat avaruudessa. Elokuva on erityisen mielenkiintoinen sanattoman viestinnän näkökulmasta. Kuinka käsittämättömän ilmeikkäästi elokuvan pikkurobotit viestivät, vaikka eivät paljoa puhukaan!

Ex_Machina (2015)
Tekoäly- ja robottileffat ovat olleet mun ja poikaystävän harrastus tänä syksynä. Ex_Machina oli harvinaisen onnistunut genressään. Tarinaa rakennettiin kauniilla kuvilla, harvasanaisella dialogilla, älykkäällä juonella. Minimalistinen. Hyytävä. Uskottava.

Terminaattori (1984)
Poikaystävä järkyttyi, kun kerroin, etten ole nähnyt Terminaattoreita. Sivisti minua näyttämällä kaksi ensimmäistä. Oli pakko myöntää, että sivistyksessä oli ollut aikaisemmin aukko. Kaksi viikkoa leffan katsomisen jälkeen tosin säpsähtelin kaikkia punaisia valoja pimeydessä luullen niitä itseäni jahtaavan terminaattorin silmiksi.

Calamari Union (1985)
Pääsin kesätöissä haastattelemaan Aki Kaurismäkeä. Tuittupäinen tapaus, mutta käsikirjoituksissaan nero. Calamari Unionin mustavalkoiset kuvat ovat täynnä voimakkaita varjoja. Elokuva sisältää viisitoista Frank-nimistä miestä ja yhden Pekan. Mitä muuta tarvitaan mahtavaan elokuvaan?

Olettekö te nähneet hyviä leffoja tänä vuonna? Onko vinkkaamisen arvoisia tapauksia?