ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

26. helmikuuta 2015

KAKSKYTVEE



Puhuin puhelimessa kämppikseni kanssa, kun tuli kuluneeksi tasan kaksikymmentä vuotta siitä hetkestä, kun ensimmäistä kertaa rääkäisin tätä maailmaa kansoittavana olentona. 

Ei elämä muutu yhdessä yössä – ei silloin kun vuosi vaihtuu eikä silloin, kun ikä kasvaa yhdellä numerolla. Muutos on vähittäistä, sellaista ettei sitä huomaa itse ennen kuin rupeaa kaivelemaan vanhoja valokuvia ja nauramaan näytinkö minä joskus todella tuolta?  Pienine sormineni, nöpönenineni, teini-iän hämmentävine kampauksineni (jotka olivat niin jäätäviä, että niistä ei päätynyt kuvia tämän postauksen kylkeen).


niin paljon on jo ehtinyt tapahtua

Lapsuuden salaseurat ja seikkailujen metsästys, unelmat etsivän ammatista
Se kun parhaan kaverin kanssa rakennettiin hiekkalinnoja pihapuistossa, jaettiin naapureiden postilaatikoihin ruoanlaitto-ohjeita, juotettiin naapurin ilkeälle tytölle myrkkymarjamehua
Kesät asuntovaunussa, Saana-tunturin huipulla ja Rukalla vaeltamassa
Lontoon-reissut, äidin kanssa ja ilman, kaveriporukassa, kokeilemassa siipien kantavuutta
Alakoulukuviot, hiihtokilpailuiden jälkeen juotu kuppi kuumaa mehua, ystävänpäiväkortit, kotileikit koulun pihakuusien alla, hyppynaruhyppelyt, elokuvakäsikirjoitukset joita ei koskaa kuvattu elokuviksi.
Yläkoulumeiningit, pukeutumistyylinä ylipitkä hame ja pakosta kolmiraitaiset verkkarit liikuntatunneilla, teiniangsti
Kesätyöt kassaneitinä, kuitin tarjoamisesta kettuuntuneet asiakkaat, mummo joka ostaa aina suklaapäällysteisiä sienikarkkeja, papparainen joka laulaa rahoja ojentaessaan ruotsiksi, ”laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?”
Kesätyöt sairaalahuoltajana, ensiavun hektinen arki, potilaiden kuskaaminen sängyillä osastolta toiselle, klorillin pistävä katku.
Kavereiden kanssa vietetyt illanistujaiset: tee- ja juustoilta, 18-vuotisyllätyssynttärit kertaa kolme, suklaamaistajaiset, uuden vuoden valvojaiset, vappupiknikit ja juhannustaiat
Lukioelämää, ylioppilaskoestressi, se lapsenomainen riemu kun saa heitellä ihmisiä karkeilla rekan lavalta, karkumatka Heurekasta, matematiikan opettajan luotsaama retki katsomaan balettia, se tunne kun tajuaa että wanhojen mekon vanteet irtoavat kesken tangon, se tunne kun painaa lakin päähänsä ja laulaa gaudeamus igituria uutena ylioppilaana.
Muutto omaan kotiin, oman pesän järjestely, oma pehmeä sänky, oma kaaos ja tiskivuori ja jäätävä unirytmi.

niin paljon on vielä edessä

Istanbulin-matka pääsiäislomalla
Interrail-reissut yksin ja parhaassa seurassa läpi Euroopan, seikkailut Aasian kulttuureihin, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan
Tatuointiliikkeen tuolissa täriseminen, kaihertava tunne vatsanpohjassa: onkohan tämä nyt ihan varmasti viisasta
Toimittajakuvioiden tuskaileminen, stressi hikisessä toimituksessa, sormet näppäimistöllä, teekuppi sanomalehden päällä
Roadtrip halki Yhdysvaltojen, aamianen Tiffanylla, yö puun latvaan rakennetussa luksushotellissa
Se tunne kun oma kirja on vihdoin kädessä painettuna
Sydänsurut, ystäville itketyt kyyneleet, halaukset ja taputukset selkään
Valkoinen huntu, mekon helma, sulhanen alttarilla odottamassa
Pikkuiset varpaat, pikkuiset sormet, huuto, varovainen valloittava hymy
Keinutuolin narina, eläkepäivien hiljaiset aamut, paksu romaani, teekupponen terassilla aamuauringossa


Tänään pitsaa ja teatteria vanhempien ja vanhimman pikkuveljen kanssa, 20-vuotissyntymättömyyspäivää vietetään kuppikakkujen, mummoteekuppien, taskukellojen ja hullun hatuntekijän hattujen kanssa viikon kuluttua. Tästä on hyvä aloittaa aikuisuus. 

19. helmikuuta 2015

40 VINKKIÄ LONTOOSEEN

Big Ben // London // Lontoo // top things to do in London
River Thames // St. Paul's Cathedral // London // Lontoo // top things to do in London
Kew Gardens // London // Lontoo // top things to do in London
National History Museum // London // Lontoo // top things to do in London
Madame Tussaud's Museum // London // Lontoo // top things to do in London

Ollessani 12-vuotias sain päähäni, että Lontoo on minun kaupunkini. Aloin kahlata matkaoppaita läpi, ja kuukausien unelmoimisen ja suunnittelun jälkeen pääsin matkalle kuudennen luokan jälkeisenä kesänä. Hullaannuin Covent Gardenin katujen sokkeloihin ja unohdin sydämeni Foylesin kirjahyllyjen väliin. Olin koukussa. Lontooseen oli pakko palata tervehtimään tuttuja kortteleita ja valloittamaan uusia kaupunginosia, kutittelemaan kirahveja eläintarhaan, juhlimaan kuningattaren valtaanastumisen muistopäivää, vaeltamaan Thamesin rantaan keskiyöllä.

Tähän mennessä olen käynyt Lontoossa viidesti. Enkä ole vieläkään kyllästynyt.

Koska Lontoo on minulle niin suunnattoman rakas paikka, halusin jakaa osan tästä rakkaudesta teidänkin kanssanne. Lontoo on nimittäin paljon muutakin kuin ne tyypillisimmät massaturistikohteet, jotka useimmiten nousevat suomalaisbloggaajien postauksissa esiin. Vaikka Buckinghamin palatsi, Big Ben, Madame Tussaud's Museum, London Eye, parlamenttitalo, Trafalguar Square ja monet muut ovatkin ihan kivoja (ja kyllä ne vähintään kerran elämässänsä pitää käydä kurkistamssa), Lontoo on ah ja oih niin paljon muutakin. Tässäpä siis nopea katsaus siitä, mihin Lontoossa kannattaa työntää nokkansa ja mihin ei.

Tsekkaa:

Camden Town ja Notting Hill elokuun alkupuolen viikonloppuina on tunnelmaltaan jotakin vallan viehättävää: kadunvarsien pikkukojut, muusikot, hengailemaan tulleet ihmiset, Notting Hillin pastellitalot ja Camdenin käsityöläiset... Ihmisiä on paljon, mutta se on osa näiden alueiden charmia. 

Covent Garden on yksi suosikkipaikoistani Lontoossa katutaiteilijoineen, käsityöläiskojuineen, kauniine arkkitehtuureineen ja suloisine pikkukauppoineen. Läheltä löytyy myös Charing Cross Roadin antikvariaatit ja Foyles, joka on aikoinaan tunnettu Euroopan suurimpana kirjakauppana, ja johon aina palaan hankkimaan täydennystä kirjahyllyyni (vaikka se notkuukin jo liitoksistaan kirjapaljouden alla).

Kew Gardensin kasvitieteellinen puutarha ja maailman kattavin elävien kasvien kokoelma sijaitsee puolen tunnin metromatkan päässä Lontoon keskustasta. Olen hullaantunut puutarhan trooppisiin kasvihuoneisiin, ja pitkospuihin, jotka on rakennettu puiden latvojen korkeuteen. 

Museopuolelta kannattaa kurkistaa nykytaiteen museo Tate Modern, Victoria & Albert Museum (erityisesti musikaali- ja teatterinäyttely sekä jalokivi- ja korunäyttely!) sekä Natural History Museum, joka on jo rakennuksenakin henkeäsalpaava. Myös Sir John Soane’s Museum on elämys: arkkitehti Soanen omaan kotiinsa kokoama kummallisten esineiden, salaovien ja sisustusratkaisujen sokkelo. Erityisesti kuukauden ensimmäisenä tiistaina kannattaa olla paikalla, jolloin museossa pääsee kiertelemään kynttilöiden valossa.

St. Martin-in-the-Field’s on ihastukseni viime kesältä. Kirkossa järjestetään ilmaisia lounaskonsertteja ja soitetaan Bachia kynttilänvalossa. 

Mitä ikinä Lontoossa päätyykin tekemään, sieltä ei kuitenkaan voi lähteä käymättä vähintäänkin yhdessä musikaali- tai teatteriesityksessä. West Endin vuosikausia pyörineistä esityksistä olen nähnyt jo Billy Elliotin, The Phantom of the Operan ja The Mousetrapin ja jokainen on ollut taidolla valmistettu ja omalla tavallaan maaginen. Kannattaa tarkkailla myös tiheämmällä tahdilla vaihtuvia produktioita, itse ehdin esim. käydä kurkkaamassa Velhon ja leijonan, jota esitettiin yhden kesän ajan Kensington Gardeniin kyhätyssä telttateatterissa. Lontoon teatterilavoilta voi bongata myös julkkiksia, ja harmittaakin, etten ehtinyt saalistaa itselleni lippua tulevan kesän Hamletiin, jota Benedict Cumberbatch tähdittää. 

Skippaa:

British Museumia hehkutetaan kovasti paikkana, jossa näkee enemmän antiikin taidetta kuin missään muualla maailmassa, mutta mikäli vanhat ruukunpalaset eivät kiinnosta, suosittelen jättämään museon väliin. Rosettan kivikin on aika onneton nähtävyys. Museo tarjoaa varmasti paljon historioitsijoille, jotka tietävät tarinat nuolenpäiden ja sarkofagien taustalla, mutta tällaiselle tavalliselle tallaajalle sirpaleet ilman kehyskertomusta eivät laula tarinoita. 

Lukutoukille ja kirjafaneille:

Warner Brothers studio tour muutaman kymmenen minuutin junamatkan päässä Lontoon keskustasta on must kaikille Harry Potter -fanaatikoille (koska elokuvien alkuperäisten lavasteiden keskelle pääseminen on lumoava ja koskettava kokemus), samoin vierailu King’s Crossin laiturilla 9 ¾. Sherlock Holmesin seikkailuja pääsee fiilistelemään Sherlock Holmes Museumissa Baker Streetillä ja Charles Dickensin kotimuseo on myös sympaattinen kokemus. 

Seuraavilla reissuilla haluaisin vielä ainakin:

soudella Serpentine-järvellä Hyde Parkissa
kuunnella Bachia kynttilän valossa St. Martin-in-the-Field’sissä
käydä katsomassa Les Miserables ja The Lion King –musikaalit
risteillä Thamesia pitkin
katsoa elokuvan tai konsertin ulkoilma-amfiteatteri The Scoopissa Thamesin rannalla
vierailla Hampton Court Palacessa
pyöräillä Lontoota ympäri vuokrapyörällä
kokea Notting Hill Carnevalin
inspiroitua Brick Lanella
käydä London Zoossa yöllä katsomassa kirahveja
käydä jonkun huikean artistin keikalla O2-areenalla.

Lisäksi, mikäli sattuu Lontooseen kesällä 2015, Audrey Hepburn –näyttely National Portrait Galleryssä on must-see.

Mitkä on teidän suosikkipaikat, -jutut, -kokemukset, -muistot Lontoosta? Mitä vinkkilistalta puuttuu? Oletko eri mieltä? Jätähän jälkesi kommenttiboksiin! :)

15. helmikuuta 2015

PRINSSEJÄ JA PRINSSESSOJA

wanhat // wanhojen tanssit // hämeenlinna // prom
vanhat // vanhojen tanssit hämeenlinna // prom
vanhojen tanssit // wanhat // prom // prinsessamekko // hämeenlinna
salty dog rag // wanhat // vanhojen tanssit // hämeenlinna
salty dog rag // wanhat // vanhojen tanssit // hämeenlinna
salty dog rag // wanhat // vanhojen tanssit // hämeenlinna
wanhat // oma tanssi // vanhojen tanssit // hämeenlinna
wanhat // vanhojen tanssit // prinsessamekko // hämeenlinna // prom
tango // dancing // prom // hämeenlinna // wanhat // vanhojen tanssitI am a princess. All girls are. Even if they live in tiny old attics. Even if they dress in rags, even if they aren't pretty, or smart, or young. They're still princesses. All of us. Didn't your father ever tell you that? Didn't he? - A Little Princess

Pääsin torstaina ja perjantaina nostalgioimaan wanhojen tansseja, kun pikkuveli pyörähteli wienervalssia ja virginia reeliä. Minä toimin virallisena hovikuvaajana ja onnistuin tallentamaan muistikortille liki tuhat enemmän ja vähemmän tärähtänyttä tanssitunnelmaista kuvaa, kymmeniä prinsessoja prinsseineen, hymyjä ja riemun kiljahduksia, tangon taivutuksia ja valssipyörityksiä.

Tän vuoden vanhojen mekkojen värimaailma liikkui suloisen keväisissä pastelliväreissä ja erityisesti mintunvihreä oli suosittu valinta mekkokankaan väriksi ainakin täällä Hämeenlinnassa. Vaaleanpunaiset, -keltaiset, -violetit ja -vihreät mekot saivat aikaan sen, että tuntui kuin olisi katsellut Disney-prinsessojen pyörähtelyä.

Tanssien lopussa pääsin todistamaan, että kyllä tuo velipoika oikeasti osaa tanssia: valssin pyörähdykset kahdella ympäri sujuivat kymmenen kertaa paremmin kuin oman parin kanssa kaksi vuotta sitten ja humppaankin keksittiin omat askeleet (eikä lopussa edes enää hypitty toistemme varpaille, hyvä me!). Oli huikeaa!


Kaverin kanssa jo mietittiin, että pitää tässä lähitulevaisuudessa järjestää vastaavat tanssibailut kaikille meille, jotka sydämestämme ikävöimme päästä taas tanssimaan salty dog ragiä ja niille, jotka eivät ehkä koskaan eksyneet wanhoihin asti, ja haluaisivat kokea salonkikelpoisten tanssien riemua. Olisi niin siistiä opetella muutama Jane Austen –filmatisoinneista tuttu tanssikuvio ja viettää ilta hyvässä seurassa, ihanien ystävien kanssa tanssien, nostalgioiden ja tunnelmoiden.

Muutaman vuoden päästä on seuraavan pikkuveljen vuoro. Siihen asti keskityn järjestelemään varjotanssiaisia, näkemään prinsessaunia, muistamaan että kuten Pikku Prinsessasta lapsena opimme - jokainen tyttö on prinsessa.