ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

28. joulukuuta 2014

VIISTOA VALOA, VINOJA UNELMIA

winter magic winter wonderland finland photography canon
winter wonderland finland photography canonwinter sun - winter light - winter wonderland - canon - photographybeautiful winter light - canon - finland - photography
winter light - winter wonderland - finland - photography - snow - canon
winter in finland - snow - beautiful winter light - photography - snow
winter in finland - snow flakes - photography - canon - winter wonderland

Olen haaveillut maailmasta. Vuodesta, jonka voisi viettää ulkomailla, reissata kokien ja kummastellen, katsellen ja kuunnellen, kertomuksia rustaillen ja uusia kieliä opiskellen. Olen googlettanut ranskalaisia nunnaluostareita, joissa voisi yöpyä (ja joissa valmistetaan käsin suklaata!), halpoja toscanalaisia hostelleja, puiden latvoihin rakennettuja luksushotelleja. Miettinyt junia, joiden ikkunoista voisi katsella ohi kulkevaa elämää.

Haluaisin kokea kesän Italiassa, syksyn Espanjassa, vaeltaa Yorkshiren nummilla Englannissa, vierailla Irlannin linnoissa, seikkailla Keski-Euroopan kauppahalleissa haalimassa makuelämyksiä. Haluaisin istua tuntikausia kadunvarsien kahviloissa, lukea kasoittain kirjoja, joita ei tavallisesti ole aikaa lukea, valokuvata valokuvata valokuvata maailman muistikortille, kirjoittaa ajatusharhaa pieniin vihkoihin, jotka voisi lähettää äidille kotiin sitä mukaa, kun ne täyttyvät.

On kuitenkin tahoja, jotka heristävät sormea unelmille ja epäilevät niiden järkevyyttä. Toisella olkapäällä vanhemmat kuiskimassa: älä mene, sinut tapetaanraiskataanryöstetään siellä.  Toisella olkapäällä yhteiskunta kuiskimassa: älä mene, sinun opintosi viivästyvät, sinä syrjäydyt, sinä tipahdat oravanpyörästä, sinä et saa töitä, sinä et ole tehokas, sinä vaikutat ceeveessä huithapelilta hattivatilta, sellaiselta joka haluaa vain hurvitella. Älä mene, sinun opintolainaasi ei anneta anteeksi, sinun pitää olla tehokas, sinun pitää opiskella satatuhatta opintopistettä lukuvuodessa ja saada burn out ja sittenkin vielä puurtaa töissä 70-vuotiaaksi.

Tapaninpäivänä kävin katsomassa elokuvan Autolla Nepaliin. Aluksi kammotti ja epäilytti koko touhu, koska niin moni ystävä ja vähän pöllömpikin hyvänpäiväntuttu oli hehkuttanut sitä leffaa. Mielessäni kapinoin: "Ei tämä nyt oikeasti voi olla hyvä. Jotain mätää tästä ihan varmasti löytyy." Mutta eipäs löytynytkään. Oli itse asiassa aika huikea ja inspiroiva pätkä. Sellainen kunnon "usko unelmiisi" -leffa, eikä edes ollut mitään jenkkihöttöä vaan ihan made in finland, aitoa ja ehtaa kotimaista. Tuli sellainen olo, että jos nuo pojat tuommoiseen pystyvät, niin kyllä minäkin vielä joskus (ja mielellään aika pian).

Nyt ensin kuitenkin nautin tästä Suomen Narnia-talvesta. Narisevasta pakkaslumesta talvikenkien alla, hassuista yksinäisistä linnuista puidenlatvoissa, kelmeän aamuauringon viistosta valosta. Siitä kun sormet ja varpaat ovat niin jäässä, että tuntuu siltä kuin ne kohta tippuisivat irti itsestään. Pakkasen puremista poskista, jähmeistä nivelistä, kylmyyden tuoksusta, kirkkaista tähtitaivaista. Joskus haluaisin vielä matkustaa Lappiin hiihtämään revontulien alle.

Pakkanenkaan ei pysty hukuttamaan alleen takaraivossa hyppiviä, Bilbo Reppulin Taru Sormusten Herrasta -leffan alussa lausumia sanoja: "I need a holiday. A very long holiday." Kahdentoista intensiivisesti opiskeluun käytetyn vuoden jälkeen pieni hengähdystauko tekisi nimittäin ihan hyvää.