Ensimmäinen päivä yliopistossa takana. Ihan tajutonta.
Surrealistista oikein. Oon niinku fuksi. Yliopistossa. Whaaat? Miten mä tänne
päädyin?
Tutustuin tänään ihmisiin, jotka vaikuttaa aika huikeilta (ne lupasi lähteä mun kanssani tutkimaan paikallisia kirppareita),
ja löysin itseni pubista juomasta Russian Earl Greytä kello 12. Mulla ei ole
vieläkään mitään käsitystä siitä, mitä journalistiikan opiskeleminen
yliopistossa käytännössä meinaa, mutta onneks
tuutorit kertoi, mistä löytyy Jyväskylän parhaimmat baarit ja missä
journalistit laulaa karaokea lauantai-iltaisin (huomaa voimakas sarkasmi rivien
välissä).
Muutto sujui mutkitta. Uusi sänky on hämmentävän pehmeä
verrattuna edelliseen (en kyl valita), mun huoneessa on kaaos ja täällä
kämpässä on ihan jäätävän kylmä ja joudun pitään villapaitaa ja kaksia
villasukkia ja silti mun solut on syväjäässä.
Kämppis perehdytti joukkoliikenteeseen ja karkkikauppaan ja
itsekseni löysin pyöräreitin kampukselle (matkaa vaan joku kaks kilsaa, jes!)
ja se on sellanen tosi rauhallinen, melkein maisemareitti, kun siinä on upeita
graffiteja ja paljon vihreetä puistoo matkan varrella.
Huomenna ohjelmaa merkitty kalenteriin kahdeksitoista ja
puoleksi tunniksi. Ough. En tiedä miten selviän hengissä.
En muuten itkenyt eilen illalla. Paitsi ihan vähän, kun
katsoin Frendejä ja Joey luki Pikku
naisia ja sai tietää, että Beth kuolee. Mut en tiedä lasketaanko sitä.
Ensimmäinen iltani yliopisto-opiskelijana päättyi
croisanttiin. Maistui hyvältä.
Jään tarkkailemaan tilannetta.
Yliopisto-opiskelija Ulla Jyväskylästä kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ihana! ♥