ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

30. kesäkuuta 2014

VÄLIVUOSISUUNNITELMIEN ROMUTUS

Muistaako joku vielä sen pikkuruisen postauksen, jonka tein alkukuusta, ja jonka otsikkona komeili mahtipontinen ”Tältäkö maailmani näyttää ensi syksynä?”. (Saa sanoa hep jos muistaa.) Tällä hetkellä nimittäin kovasti vaikuttaa siltä, että pääsykoereissu, johon tuo postaus liittyi, poiki sen verran hyvät tulokset, että Jyväskylään muutto olisi sitten meikäläisellä edessä elokuussa.

Hupsista. Mites tässä näin kävi? Mullahan oli jo huippusuunnitelmat välivuodenkin varalle!

Nyt näyttää kuitenkin siltä, etten pääse maailmanympärysmatkalle, en töihin lontoolaiseen eläintarhaan, en vuodeksi kirjoittamaan romaaniani ulkomaille, en opiskelemaan meikkitaiteilijaksi enkä avoimeen yliopistoon opiskelemaan englantia.

Sen sijaan saan sisustaa oman kodin, ripustaa verhot ikkunoihin ja sytytellä kynttilöitä syksyn hämärtyessä talveksi. Saan alkaa väsätä artikkeleita aikakausilehtiin, pähkäillä sivuaineita (joita tällä hetkellä listassa on 11), esitellä itseni kymmenille ja kymmenille uusille ihmisille. Saan pitää tupaantuliaiset, saan siirtää kirjakokoelmaani kolme tuntia nykyisestä majapaikasta koilliseen ja varata pyykkituvan pestäkseni alusvaatteeni ainakin kerran kuukaudessa. Saan alkaa laskeskella rahoja, että riittäisivät uuteen ruokavaliooni, joka mitä luultavimmin tulee sisältämään paljon makaroonia, nuudeleita ja halpoja säilykkeitä.

Ihanaa ja kamalaa samanaikaisesti. Enimmäkseen kuitenkin vain ihanaa.

(Varsinkin kun tänään tuli tieto, että yksi parhaista kavereista pääsi samaan kaupunkiin opiskelemaan!)

25. kesäkuuta 2014

PIENIÄ AARTEITA JA AURINGONSÄTEITÄ


Pöytäni reunalla majailee nykyään rivi mitä ihanimpia lasikulhoja. Minimariskooliin, kastehelmikulhoon, Pentikin rasiaan ja mariskooliin on hyvä säilöä kynsilakkoja, muistikortteja ja –tikkuja, meikkisiveltimiä, huulipunia ja muuta pikkutavaraa omaa kotia, keittiötä ja kulhoihin kätkeytyvää keksikokoelmaa odotellessa. Kaikki kulhot on ihania ylioppilaslahjoja ihanilta ihmisiltä, paitsi mariskoolin ostin kyllä itse itselleni, koska pinkki ja koska se sopi kokoelmaan ja koska näyttäähän se aika suloiselta noiden kaikkien muiden söpöstysten rinnalla. 

Kulhomaterialismirakkauden ohella elämääni kuuluu tällä hetkellä siivoaminen otsatukka pystyssä sairaalan ensiavussa, liian monta jaksoa Frendejä sekä Lontoon-matkan suunnittelua (liput Harry Potter –studioille ja Oopperan kummitukseen on jo varattu! Oioi!). Välillä nyppii (ikuinen sadesadesade tiptap tiptap, negatiiviset persoonat, se että näin viime yönä unta että minulla oli siivet ja silti kävelin siinä unessa joka paikkaan pah), mutta onneksi ei liikaa vaan just sopivasti ja eilen illalla löysin hydrokortisoninkin, joka oli kaksi viikkoa hukassa. Pienistä asioista on kiva olla onnellinen. 

21. kesäkuuta 2014

ISTUN HÄMÄRÄSSÄ, ODOTAN HETKEÄ JOKA EI LOPU KOSKAAN



Aattoaamuna lenkkeilemässä Saran kanssa, ostamassa viime hetken juhannusmansikoita ja ihmettelemässä, kuka hullu (muu kuin me) tulee kauppaan juhlapäivänä. Juotiin aamuteet ja erottiin omille teillemme, minä eksymään Hämeenlinnan yksisuuntaisille ja parkkipaikattomille kaduille. Löysin Saaran kaksion, opin käyttämään ovikelloa ja katsottiin romanttisia leffoja maratoonina, sokeroitiin itsemme jääteellä ja mustikkasuklaalla.

Kotimatkalla nyhdin tyynyni alle seitsemän kukkasta, joissa tosin taisi olla jotakin vikaa, sillä ainoa mies, josta näin unta, sattui olemaan jonkin sortin rikollinen.

Tänään löysin lisää kauniita ystäviä, joiden kanssa piilouduttiin kesäsateita Aulangon Onnentemppeliin. Syötiin suklaapiirakkaa ja kroisantteja, kaadettiin rose Pommacit piknikviltille. Kiivettiin näkötorniin ihmettelemään sateenkaaria, otettiin kameralla selfieitä. Hymyt huulilla, minulla kynsissäni sinisenä kimmeltävää meren hiekkaa.

17. kesäkuuta 2014

I WANT A BOY WHO BUILDS ME BOOKSHELVES


Inspiraatiota, sympatiaa, hymyä. Löysikö joku muukin kuin minä näistä kuvista itsensä?

kuvat: weheartit.com

6. kesäkuuta 2014

TÄLTÄKÖ MAAILMANI NÄYTTÄÄ ENSI SYKSYNÄ?

Pääsykoepanikointia.

Vatsa täynnä ylppäriherkkujen jämiä. Prinsessakakkua pakasterasiasta. Turkinpippureita vähän joka käänteessä.

Tältäkö näyttää kotikaupunkini ensi syksynä? 

Jyväskylässä omien havaintojen mukaan sadetta 50 % ja auringonpaistetta 50 %. Ihan hyvät prosentit.

Turistina. Katsastin Harjun, Toivolan vanhan pihan, Harjun paperin (ostin söpöimpiä kortteja), kahvila Muiston, missä söin macaron-leivoksen, ja yliopiston Agora-rakennuksen. 

Jos keskiviikkona ei pääsykokeessa tärpännyt, niin ensi tiistaina uusi yritys.

Kokeen ryhmäkeskustelussa piti puida liitoskuntien hyviä ja huonoja puolia. Aivot löivät hetken tyhjää. Melkein unohdin olevani liitoskunnan kasvatti. Ainoa mieleen muistuva hyvä puoli oli, että liitoksen yhteydessä ilotulitteet olivat upeat. 

Sain muuten jatkoa työsopimukselle. Juhlin ostamalla työkengät Sokoksesta.

Helteet tuli. Koska myin kaikki vaatteeni kirpputorilla, kävin ostamassa uusia H&M:ltä.

Kuitenkin hämmentävintä ja ihaninta tällä viikolla: äiti tuli eilen huoneeseeni, totesi katsastaneensa halvat Lontoon-lennot ja kysyi, lähdetäänkö. Vastasin että totta kai ja tutkitaan vasta sitten helteen aiheuttamat mahdolliset aivovauriot. Sydän rakas, tavataan taas heinäkuussa. <3

1. kesäkuuta 2014

YLIOPPIMISEN SIVUVAIKUTUKSIA



Pieni varoituksen sana kaikille tulevaisuudessa ylioppilaiksi aikoviksi: älkää siivotko juhlia varten niin pontevasti kaikkia tavaroita huoneestanne vaatekaapin ja kirjahyllyjen kätköihin, ettette enää löydä niitä. Terveisin nimimerkki siivosin-niin-perusteellisesti-etten-löydä-huoneestaani-enää-mitään.

Siinä olikin sitten ainoa varjopuoli yo-juhlien järjestämisessä. Muuten suosittelen lämpimästi, että harkitsette kaikki ylioppimisen autuasta tilaa, koska oi että koko eilinen päivä oli parhautta! Ensin ylioppilaiden lakittaminen, rehtorin puhe, gaudeamus igitur –sekoilu kun puolet ylioppilaista seisoi kääntyneenä väärään suuntaan, suvivirsi, kesä (sadekuuroinen tosin ja villasukat yöksi vaativa mutta so what), valokuvaaja joka yritti epätoivoisesti saada yli-innokkaat valokuvaajavanhemmat pois virallisesta ylioppilaskuvasta. Juhlapaikan pihamaalla oteut kuvat, liian nopeasti paikalta poistuneet kaverit, onnittelut puolituntemattomilta ihmisiltä, sadepisarat jotka yrittivät pilata kiharat. Hymyt, halaukset, haikeat jäähyväiset. 


Ja juhla kotona, tuhannet ruusut, kymmenet halaukset, ruoasta notkuva pöytä ja ihanat ystävät ja sukulaiset ja puolituntemattomat tutut joiden henkilöllisyyttä yritin epätoivoisesti arvailla, ja vieraita oli kyllä paljon ja ehkä vähän liikaakin koska en ehtinyt edes jutella kaikkien kanssa kunnolla muuten kuin tervetuliaismaljoja nostaessa. 

Illalla vielä kaveriporukassa myöhäinen yöpäivällinen kellariravintola Hällässä, ah ja voih täydellisyyttä! <3


Tämä päivä menee akkuja lataillessa, nukuin nimittäin kolmeen ja vieläkin väsyttää koko juhlahössötys ja leipominen ja herääminen ja syöminen. Äsken lähettelin varmistukset saapumisestani kaksiin pääsykokeisiin ja pian pitäisi alkaa valmistelemaan viikon päästä alkavan riparin iltaohjelmia. Työsopimus loppuu viikon päästä ja saas nähdä, salliiko työnjohto toisen mokoman kirjoittamisen. Jos ei, kesä näyttää ihanan tyhjältä ja ihan varmasti buukkaan jostakin äkkilennon kaukomaille.

Nyt kuitenkin istahdan hetkeksi kirjoituspöydän ääreen, nautin liian siististä huoneestani (sotkuisuutta tosin jo ilmenee laskutasoilla), haistelen huoneeni vallannutta kielojen tuoksua ja syön vielä yhden palasen juhlista jäänyttä prinsessakakkua. Ja kirjoitan ehkä luvun tai kaksi romaaniini, jolle eilen ilmoittautui jo yksi ihanan suloinen lukija. 




kuvista kreditit Jennalle.