Ärrrrsyttääää! Mulla on aikapula! Kolmen päivän verran oon
tehnyt töitä sairaalahuoltajana ja TYKKÄÄN!, koska kyseessä on monipuolinen työ
ja siinä näkee paljon kaikenlaista (toisaalta inhoan, koska lääkärien työhuoneita
siivoillessa oon nähnyt hirveen paljon tosi mielenkiintoisen näköisiä kirjoja
ja tulee sellainen fiilis, että entä jos musta sittenkin tulee lääkäri? enkä
haluu sellaista fiilistä, kun oon justiinsa hyväksynyt, että musta ei tule
lääkäriä. enkä jaksa lukea. mutta jos voisin alkaa lääkäriksi lukematta, niin medicine,
my baby, i’m yours.), mutta kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen pitää alkaa
leipoa yo-herkkuja pakkaseen ja sen jälkeen ei oikein jääkään enää aikaa
millekään muulle, kun pitää jo mennä nukkumaan. Siksi mulla on varastossa
järjetön määrä postauksia, jotka haluaisin postata, mutta joille ei ole ollut
aikaa. Siksi mulla on hyllyssä 30 kirjaa, jotka haluaisin lukea, mutta joille
ei ole ollut aikaa. Siksi mulla on miljoona kaveria, joita haluaisin nähdä,
mutta joille ei ole aikaa.
Ok. Ehkä mun ei pitäisi syyttää aikaa kaikesta. Oon
nimittäin myös ollut tosi hyvä keksimään itselleni tekemistä niille hetkille,
kun on ollut pari minuuttia luppoaikaa. Onnistuin esimerkiksi tähän kaikkien
yo-juhlajärjestelyjen keskelle buukkaamaan itselleni kirpparipöydän. Oon myös
lukenut John Greenin The Fault In Our Starsin (LUKEKAA SE! Nerokas,
filosofinen, hirveä, nenäliinavarastot tyhjentävä, kaamea, hirveä, ihana,
suloinen, hauska, valloittava, hirveä. Lukekaa!), käynyt leffassa katsomassa
Outolinnun toisen kerran (enkä vieläkään voi hyväksyä sitä Fourin näyttelijää,
koska vaikka se on suloinen, se näyttelijä on liian vanha!) ja katsonut Greyn anatomiaa (mikä on tietysti omiaan
lisäämään ”haluan ehkä sittenkin lääkäriksi” –oireyhtymää).
Mutta silti: aikapula. Ärrrrsyttävä aikapula. Siksi nämä
viime torstaina napsitut kuvat ilmestyvät tänne blogiin vasta nyt.
Torstai oli kyllä hieno päivä. Ensin näin Anniinaa salaatin
merkeissä ja korkattiin myös tän kesän jäätelökausi Hämeenlinnan torilla, ja
sen jälkeen Emili yritti eksyttää mut metsään valokuvausreissulla (koska mun
suuntavaistolla onnistun eksymään jopa pitkospuita seuratessani). Juteltiin
tulevaisuudesta, leffoista, unelmista, maailmasta. Hienoja naisia ja hienoja
ajatuksia. Olisipa jokainen päivä tollanen kun noiden leidien kanssa!
Nyt menen nukkumaan. Huomenna näen aamupäivällä kaksi niistä
miljoonasta kaverista, jotka haluaisin nähdä ja illaksi menen töihin ensimmäiseen
iltavuorooni. Pitäkäähän peukkuja, ettei mikrobit ja pölypunkit syö mua.
Terkuin Ulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ihana! ♥