ETUSIVU KUKA? YHTEYDET
ETUSIVU
KUKA?
AIHEET
MATKAT
YHTEYDET

31. maaliskuuta 2014

AMERICAN HUSTLE

Tänään tupsahti postilaatikkoon vihdoin ihan oma kappale pääsykoekirjasta ja innostuin kuvailemaan kirjan instagramiin ja hehkuttamaan, että tästäpä sitten alkaakin luku-urakka. Eipäs alkanut - ainakaan vielä tänään, sillä lueskelin opusta suunnilleen tunnin verran ennen kuin hyppäsin bussiin ja ajoin täältä maaseudun rauhasta keskustaan, missä suunnattiin kaverin kanssa nokat kohti Tamperetta.

Kumpikaan meistä ei ollut ennen Tampereen keskustassa autoillut, joten vähän tuli sekoiltua Koskikeskuksen parkkipaikkaa etsiessä, mutta mitäs me pienistä. Toiset autoilijat tosin tuntuivat vähän tuijottavan siinä vaiheessa, kun me tehtiin u-käännöstä suhteellisen jyrkässä alamäessä, ja eniten naurettiin itse kun tajuttiin, että tehtiin kyseinen u-käännös ihan turhaan - oltiin oltu menossa ihan oikeaan paikkaan siinä vaiheessa kun uskonpuute iski ja päädyttiin taiteilemaan äkkikäännöstä. Hups.

Shoppailun saldo ilmestynee tänne blogin puolelle tässä lähiaikoina asupostauksien muodossa, mutta pääasiallinen syy meidän Tampereen reissuun oli se, että kotikaupungista uupuu Finnkinon leffateatteri ja silti ihmiset jostakin käsittämättömästä syystä antavat meille hämeenlinnalaisille Finnkinon lippuja joululahjaksi. (Miksi?!) Meillä oli kuitenkin ihan supernastaa, joten eipä minulla sinänsä valittamista ole. Hyvässä seurassa, hyvään leffaan, hyvillä leffaeväillä. Kyllä kelpasi. Kaveri löysi tuollaisen slushinkin, joita Gleessä aina heitellään ihmisten naamoille. Ensi kerralla on luultavasti munkin pakko maistaa!


American Hustlen näin nyt toista kertaa ja pakko kyllä sanoa, että tällä kertaa se oli vielä parempi kuin ensimmäisellä katselukerralla. Jennifer Lawrence on upea tuossa leffassa, ja en pysty käsittämään, miten Christian Balen karisma on niin käsittämätön, että se pystyy suhteellisen rupsahtaneena ja kaamean näköisenäkin olemaan niin ihana. Ja tuon leffan puvustushan on ihan järisyttävän siisti ja kiehtova, enkä jaksa ymmärtää miksei siitä irronnut tuolle leffalle edes Oscar-ehdokkuutta. Ihan huutava vääryys!

Hassua, että huomenna on jo huhtikuu. Toivottavasti se tuo tullessaan paljon auringonpaistetta, keväältä tuoksuvia hiekkaisia teitä, valkovuokonnuppuja ja opiskelumotivaatiota. Huhtikuussa saa myös ensi-iltansa niin Outolintu, Noah kuin Kirjavaraskin, joten lisää reissuja leffateattereihin lienee luvassa...

Terkuin Ulla

29. maaliskuuta 2014

TRIPLAPARTYT

Mistä on triplapartyt tehty? Ihanan ylisuklaisesta Marianne-crushilla ja tuorejuustolla täytetystä mutakakusta, itse leivotuista sämpylöistä, suloisempaakin suloisemmista ystävistä , kasvonaamioiselfieistä, vartalokuorinnoista ja kikatuksen poikasista, kuolemattomista, sellaisista jotka jäävät pyörimään huoneeseen ja kuolevat vasta aamuyön pitkinä tunteina, kun maailma on jo hiljaa.

Tyttöjeniltameiningillä lähdettiin eilen illalla viettämään mun ja kaverin synttäreitä ja juhlistamaan yo-kirjoitusten päättymistä. Meillä oli mahtavat eväät ja mahtava porukka. Syötiin, naurettiin, saunottiin, ahdistuttiin vähän pääsykoelukemisista (silleen sopivasti, ei liikaa), puhuttiin jatko-opinnoista, elämästä, naiseudesta ja tasa-arvosta. Todettiin taas, että vankkumaton tosiasia on, että kaikkein syvällisimmät keskustelut syntyvät siinä vaiheessa, kun kaikilla on silmät väsymyksestä sirriillään kolmelta aamuyöllä ja puolet porukasta on jo ehtinyt simahtaa makuupussien pohjalle.

Pyydettiin vieraita ottamaan mukaan kasvonaamioita ja vartalokuorintoja, ja meillä olikin sitten mahtava valikoima hemmottelutuotteita tarjolla aina mangovartalokuorinnoista ja banaanishampoosta valkosuklaa- ja ananaskasvonaamioihin. Sydäntä särki, kun ei voinutkaan työntää kuutta erilaista kasvonaamiota naamalleen, vaan piti valita. Valinnanvaikeudesta huolimatta onnistuin kokeilemaan ainakin neljää itselleni uutta ihanan tuoksuista tuotetta illan aikana. (Näihin tuotteisiin ei kuulunut valkosuklaakasvonaamio, joka saattaa kuulostaa ihanalta, mutta tuoksuikin märältä tiskirätiltä.)

Siinä vaiheessa iltaa kun kaksi vierasta oli jo ehtinyt unihiekoittaa itsensä mun sängylle ja nojatuoliin nukkumaan, innostuttiin lopun porukan kanssa dubbaamaan televisiosarjoja. Oikeasti ihan tuhottoman metka tapa istua iltaa! Pointti kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että äänet ja tekstitykset napsautetaan tv-sarjasta pois, valitaan kohtaus ja jaetaan roolit ja jokainen dubbaa omalle roolihenkilölleen uudet, mahdollisimman randomit vuorosanat. Meidän dubbauksissa seikkailivat eilen niin pandojen oikeudet, ydinvoimalla kasvatettavat orgaaniset vihannekset kuin kynsilakkojen puhelinmyyntikin...




Pakko vielä tähän loppuun hehkuttaa ehkä söpöintä synttärilahjaa ikinä! Katsokaa nyt sitä! 


Pinkkiä kaikki. En oikein tiedä olenko ennen ollut pinkki ihminen, mutta viime aikoina olen löytänyt itsestäni pinkin puolen. Mielenkiintoista, mutta toisinaan raivostuttavaa, kun löytää itsensä haaveilemasta pinkistä leivänpaahtimesta... Tämä lahja kuitenkin osui ja upposi suoraan sydämeen, koska tuota kirjaa ja tuota mukia olen himoinnut - ja koska pinkki. 

Kuitenkin ehkä parasta (kaameaa sanoa, mutta mihinkäs minä karvoistani pääsisin) koko lahjassa oli hulvaton, söpö, valloittava kirahvikortti! Oikeasti! Se on ihan ihanan täydellisen höpelöhapelin sympaattinen! Ja katsokaa nyt noita viiksiäkin!


Ei mulla muuta. Paitsi että Näin koulutat lohikäärmeesi, jota poistuin edellisen postauksen jälkeen katsomaan, oli huippu. Niin ja älkää koskaan ladatko kännykälle peliä 2048, koska se on jopa Flappy Birdiä ärsyttävämpi ja triplasi koukuttavampi tapaus! Teitä on varoitettu!

Terkuin Ulla

26. maaliskuuta 2014

NÄIN JUHLISTAN YLIOPPILASKOKEIDEN PÄÄTTYMISTÄ

Pakko myöntää: omalta osaltani eväsretket ylioppilaslautakunnan järjestämiin kuusituntisiin iltapäivänistujaisiin loppuivat jo viime keskiviikkona. Sen jälkeen minulla on siis ollut rutkasti aikaa juhlistaa päättyneitä lukio-opintojani: olen katsonut ihan liian monta jaksoa Gleetä, shoppaillut jalat kuolleiksi, kouluttanut huippuja isosia viikonloppuleirillä, ja ostanut itselleni kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja. Tänään vuorossa oli paikallisen ravintolan valloitus abiturienttitoverien seurassa. Syötiin salaatteja ja kuppikakkuja, juoruttiin ja pohdittiin tulevaisuutta.



Pikku hiljaa pitäisi luultavasti lopettaa tämä kirjoitusurakan loppumisen hurraaminen ja vaihteen vuoksi keskittyä miettimään, että minkäs alan pääsykoekirjallisuuteen sitä sitten haluaisi syventyä loppukevääksi. Osviittaa pohdinnalle tietysti antavat yliopistohaut, jotka tein tänä iltana. Onnistuin täyttämään kaikki yhdeksän sallittua hakukohdetta lomakkeeseen, pilke silmäkulmassa tosin, sillä yksi hakukohteistani on lääketieteellinen, jonne en kyllä tosissani pyri. (Ei kiitos kirjavuori!!) Hain ainoastaan siksi, että pääsisin kertomaan kaikille, että minäpä hainkin lääkikseen. Kuulostaahan se hienolta, vaikken koskaan pääsykokeisiin päätyisikään.

Oikeasti olen kiinnostunut journalistiikasta ja kirjallisuustieteestä, joten pääsykoemateriaalini sisältää vain muutaman artikkelin sekä kirjan, joka löytyi kirjastosta oman yksilön vielä viipyillessä postissa. Esipuheen onnistuin jo ahmimaan.




Huomenna ei kuitenkaan ole luku- vaan siivouspäivä, koska meillä vietetään viikonloppuna triplapartyja eli tuplasynttäreitä, joiden triplaulottuvuus syntyy kirjoitusten päättymisen juhlistamisesta. Tiedossa siis salaisuuksia, suklaakakkuja, kasvonaamioita ja ihania ystäviä.

Nyt aion katsoa elokuvan Näin koulutat lohikäärmeesi, koska kaveri väitti että jos jokainen ihminen katsoisi elämässään vain yhden elokuvan, sen pitäisi olla juuri tuo. Näinköhän?

Terkuin Ulla

25. maaliskuuta 2014

MINÄ

Tyttö. 19 vuotta. Abiturientti. Twitter-addikti, teeaddikti, elokuva-addikti. Unelmoi Lontoosta, keväästä, viisaudesta ja suurista sanoista. Pelkää haukkuvia koiria, suihkuverhoja ja mustahuppuisia ihmisiä. Rakastaa korkeita kenkiä, uusien asioiden oppimista ja kirjojen karheita sivuja. Stressaantuu helposti. Haluaa kirjoittaa kirjan, joka koskettaa ihmisiä. Pohtii, voiko kirahvilla ratsastaa ja jos voi niin missä. Ei osaa kihartaa hiuksiaan mutta aikoo opetella. Uneton, utelias, haaveilija. Minä. 

Blogi. Nupuista ja unelmista. Kirjoista, kauniista asioista, elämästä, ruoasta (koska ruoka on hyvää). Hymyistä, pienistä kysymyksistä, suurista haaveista, hulluista suunnitelmista, inspiraationpuuskista, karkkipäivistä ja tuulikartastoista. Voiko tällaista kategorioida? Tämä on blogi kaikesta ja ei mistään. 



Tänään maailma hymyili ja pikkuveli ilmoitti olevansa kenkiin erikoistunut valokuvaaja, mutta kuvasi silti kokonaan. 

Jää ihmettelemään. Minä ainakin jään. 

Terkuin, Ulla